03. huhtikuuta 2009
Teksti:

Toive: Kummisetä kiltti! Voisitko yllättää yliopistonlehtori Aino Kärnän viemällä hänelle kukkia?
Jarno Hirva

”Innostava, hauska, mukava, huumorintajuinen”, entinen saksan opiskelija, nykyinen saksan opettaja Jarno Hirva luettelee suosikkiopettajaansa kuvaavia attribuutteja.
”Paino sanalla innostava. Hän sai homman tuntumaan järkevältä.”
Yliopistonlehtori Aino Kärnä on jäänyt miehen mieleen lämpimänä ihmisenä, jota kehtaa ihailla ihan julkisesti.
”Hänen kurssejaan ei ollut kovin paljon, mutta hänen kanssaan oli hauskaa heittää läppää, jos törmättiin käytävällä”, Hirva kertoo.
”Hän suhtautui opiskelijoihin positiivisesti. Hänellä oli aina aikaa vaihtaa muutama sana.”
Aikaa on nytkin.
Kop, kop. Kärnä istuu työhuoneessaan Metsätalossa ja ilahtuu vierailijasta.
”Tämä on todella ihanaa ja yllättävää”, Kärnä sanoo kukkakimpun vaihdettua omistajaa ja pyyhkii samalla kostuneita silmiään.
”Olen ihan liikuttunut.”
Kukkien lähettäjäkään ei ole unohtunut.
”Hirva oli sympaattinen ja hyväkäytöksinen opiskelija, josta uskon tulevan hyvä opettaja. Toivottavasti joku opiskelija muistaa myös häntä joskus”, Kärnä kehuu.
”Opiskelijat eivät anna ymmärrä, miten tärkeää opettajille on saada palautetta työstään. Tällaiset pienet jutut kannattelevat meitä täällä.”
Kärnän mukaan opettajuus on ”rankka ihmissuhdetyö”. Paraikaa mielessä myllertävät muutokset saksan kielen laitoksella.
Kärnä rohkaisee opiskelijoita kertomaan kuulumisiaan.
”Tämä saisi yleistyä muoti-ilmiöksi. Olisi kiva tietää enemmänkin, mihin entiset opiskelijat ovat päätyneet ja mitä opiskelusta on jäänyt mieleen. Kerran yksi opiskelijani tuli valmistuttuaan uudelleen kurssilleni. Hän koki sen niin hyödylliseksi.”
Palkitsevinta opettajan työssä ovat Kärnän mukaan opiskelijat, joista monet jäävät mieleen. Kärnä muistaa heidät, jos he kävelevät kaupungilla vastaan. Hänellä on hyvä kasvomuisti.
”Joku opiskelija on sanonut minusta, että muistan kaiken. Mutta pieninä palasina on yliopisto-opettajan onni maailmalla, ja siksi tämä yllätys ilahduttaa minua aivan hirvittävästi.”

Sami Takala