30. huhtikuuta 2009
Teksti:

Jos kuuluisin yliopiston johtoon, pitäisin huolta siitä, että ehtisin kesällä loikoilla riippukeinussa ja ottaa rennosti.
Yliopiston johto kun on saanut viime aikoina niskaansa aikamoisen täyslaidallisen.
Kerrataanpas hieman.
Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki keräsi netissä kansalaisadressin, jonka tavoitteena on yliopiston johdon pistäminen vaihtoon.
Myös Professoriliiton valtuusto ilmaisi huhtikuussa epäluottamuksensa yliopistolain valmistelijoille. Valtuuston mukaan rehtorien ja yliopistojohdon kannanotot eivät edusta professorien ja yliopistoyhteisön mielipiteitä.
Ja sitten on tietenkin opiskelijatoiminta.

Yliopistojen johdot suhtautuvat yliopistolakiin mahdollisuutena. Sivistysvaliokunnan jäsenten mukaan valiokunnassa kuullut rehtorit ovat suhtautuneet lakiin hyvin myönteisesti.
Tyytyväisyyteen on monta syytä. Yksi on tietenkin se, että lakiuudistus lisää rehtorien valtaa.
Toinen on se, että uudistus on ollut yliopistojen sisältä noussut vaatimus: Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto julkisti neljä vuotta sitten manifestin, jossa ehdotettiin toimenpiteitä yliopistojen, elinkeinoelämän ja valtiovallan yhteistyön edistämiseksi.
Uuden yliopistolain keskeiset linjaukset ovat rehtorien esittämien vaatimusten mukaiset. Helsingin yliopiston rehtorin Thomas Wilhelmssonin mukaan yliopisto on saanut lakiesitykseen monet näkökulmansa lähes sanasta sanaan.
Nämä näkökulmat eivät taida kuitenkaan olla aivan sitä, mitä monet muut yliopistolta haluavat.

Suuri osa yliopiston henkilökunnasta ei kykene samanlaiseen luottavaisuuteen kuin sen johto. Epäluottamuksen pohjalla voivat olla yliopistolla pitkään jatkuneet, uuvuttavat uudistukset.
Uudistustulvassa johdon kaivattaisiin samastuvan voimakkaasti omaan yliopistoyhteisöönsä, ei lain valmistelijoihin opetusministeriössä.
Arvostelijoiden mielestä on ongelma, että esimerkiksi yliopiston valmistelema johtosääntöuudistus mukautuu jo nyt lakiesitykseen, jota ei ole vielä hyväksytty. Vaikka kiireinen aikataulu olisi pakon sanelema, se luo mielikuvaa, että yliopisto kiiruhtaa noudattamaan virkamiesten tahtoa.
Nyt sellaisiin mielikuviin ei oikein olisi varaa.
Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton kevätseminaarissa mietittiinkin, mihin suuntaan yliopisto on kallellaan.

Kehotan vapun kunniaksi liittoja asennoitumaan hetkeksi vaikkapa virkasuhteiden muuttumiseen työsuhteeksi yliopistojohdon tavoin – siis mahdollisuutena.
Muutoshan tarkoittaa myös, että yliopiston henkilökunnalla on entistä laajemmat mahdollisuudet työtaisteluihin.
Toivottavasti yliopistojohto ei menetä kesäöinä uniaan, jos ennustan, että nyt käyty keskustelu saattaa olla vasta pintakuohuntaa.
Ehkä jo ensi vappuna yliopistolla lakkoillaan.

Veera Luoma-aho