17. huhtikuuta 2009
Teksti:

Television ja julkisuuskulttuurin absurdius on innoittanut tänä keväänä useampiakin teatterintekijöitä. Q-teatterin panos on Oikea suora, talk show -parodia, joka on ajankohtainen myös kuumana käyvän Viro-keskustelun takia.
Baltic Circle -festivaalin puuhamiehenäkin tunnetun Jukka Hytin ohjaaman shown emäntänä hyörii virolainen Elisabet Suora (Annaleena Sipilä), joka kutsuu ohjelmaansa ”vain virolaisia vieraita”.

Monikamerakuvaus käy, kun Elisabet muikistelee naama vääränä vuoroin kameralle ja vuoroin vieraille.
Tuon tuosta kovaääniseen tunnusmusiikkiin tai räikeään mainoskatkoon pysähtelevä keskustelu ei ole luontevaa nähnytkään: kysymykset ovat onttoja ja Elisabet pelkkä kuva.
Oikeasti älykäs vieras (Sami Lanki) ja kovia kokenut vieras (Lotta Lehtikari) ovat niin ikään tilanteessa läsnä brutaalilla tavalla: esittämässä itseään.
Se, että Oikea suora kertoo surumielisesti myös Viron lähihistoriasta, selviää pikkuhiljaa. Kun Virossakin on yhtäkkiä alettu elää turbokapitalismin ja yksilöllistymisen aikaa, jotain on jäänyt kyydistä.
Ihmisten identiteetti on hakusessa, ja niin myös koko kansakunnan identiteetti.
Ikään kuin Viro koettaisi hinnalla millä hyvänsä tunkea länsimaiseen idiotismin muottiin, jonka symboliksi on valittu, kylläkin helpon tuntuisesti, talk show.
Siis sehän on rivo asia jo sinällään – vai mikä itseään kunnioittava talk show muka ottaa itsensä vakavasti?

Viro-teeman mukaan hirtehisesti nimetyn Oikean suoran toikkaroidessa kohti katastrofaalista loppua alkaa kunnollisen käsikirjoituksen puuttuminen häiritä yhä enemmän.
Pääosin virolaisten kirjailijoiden runoista ja työryhmän itsensä tuottamasta tekstistä koostettu kertomus ei kokoudu tarinaksi.
Näyttelijät eivät yritäkään olla luontevia, vaan näyttelevät vaikeaa olemista. Annaleena Sipilä on pääroolissa toki näyttävä. Hän oli Miss Viro 1989, ja on sen jälkeen joutunut käymään jatkuvaa ei-niin-miellyttävää taistelua Lasnamäen lähiöön putoamista vastaan.
Lotta Lehtikarin näyttelemä entinen taitoluistelija on koomisimmillaan yrittäessään hampaat irvessä luoda itsestään myönteistä mielikuvaa, vaikka koko lapsuus ja nuoruus uhrattiin huippu-urheiluun hormonien voimalla. Sami Lankin kirjailijahahmo jää henkilöistä etäisimmäksi: hänestä olisi totuudenpuhujaksi, ja hän onkin jonkinlainen jörndonner, mutta narsismi ja ahneus ovat ristinä.
Nokkelassa Oikeassa suorassa on hetkensä. Kuten se, kun Elisabet Suora romahtaa: ”Te olette aivan paskoja vieraita! Siis tajuatteko te yhtään, mitä kaikkea olen joutunut tekemään saadakseni tämän shown?”

Anne Moilanen
Kuva Patrik Pesonius

Q-teatteri: Oikea suora
Käsikirjoitus: virolaisten runoilijoiden tekstejä + työryhmä. Ohjaus Jukka Hytti.
Tähdet: 3/5
Loistavaa: Kesto, 1 tunti, 15 minuuttia