Autonomia on saanut uuden merkityksen. Se tarkoittaa ulkoa ohjattua vallankäyttöä. Yliopistojen hallituksiin kaavaillaan ulkopuolista enemmistöä. Perusteluna on yliopistojen tehtäväksi tuleva omasta taloudestaan huolehtiminen. Eihän se onnistu omin voimin.
Opetusministeriö jakaa yhä perusrahoituksen, joka ei ole tähänkään asti riittänyt. Rahoitusta vastaan OPM määrää koulutuksen tavoitteet. Autonomian kliimaksi!
Välillä yliopistoilta otettiin pois kiinteistöt, ja niistä ruvettiin perimään vuokraa. Pitkillä vuokrasopimuksilla ja vuokrankorotuksilla saatiin kuristusote pitäväksi. Nyt suunnitellaan kaksi kolmannesta kiinteistöistä annettavaksi takaisin, mutta mitä tapahtuu kolmannekselle? Vuokrarahojen siirto valtion taskusta toiseen jatkuu.
Professoreista tulee hattu kourassa kulkevia kerjäläisiä. Yliopiston tulevaisuus riippuu siitä, miten hyvin osaamme hankkia rahoitusta. Professorit eivät enää ole virkamiehiä vaan työsopimussuhteisia, joten heidän lainsuojansa heikkenee. Esimiehet määräävät palkan tason, ja se tekee nöyräksi. Saneerauksetkin helpottuvat. Siirrymme komentotalouteen.
Miten koko korkeakoulumaailma saadaan mukaan? Annetaan tutkijoina kelottuneille hallintoprofessoreille porkkana. He pistävät joukkonsa ojennukseen. Heistä tulee johtajia. Rehtori valitsee dekaanit, dekaanit valitsevat laitosten johtajat. Professoreita valittaessa käytetään kutsumenettelyä. Näin saadaan linjakas alistussuhde.
Onko yliopistouudistus eduksi riippumattomalle tutkimukselle ja tieteelle, entä opetuksen ja tutkimuksen vapaudelle? Opiskelijat, onko tämä ”autonomia” eduksi edes koulutuksellenne?
Matti Seppälä
Luonnonmaantieteen professori
Helsingin yliopisto
