A: ”Rahaa pitäisi kanavoida enemmän Suomen Akatemian kautta, koska Akatemian apuraha vapauttaa saajan muista kuin tutkimustehtävistä. Nyt on käymässä päinvastoin: opetusministeriö aikoo lähikuukausina esittää Akatemian määrärahojen siirtämistä yliopistoille.”

B: ”Ihmisten pitäisi lähteä reilusti postdoccaamaan ulkomaille! Työyhteisö toimisi, kuten yliopistossa kuuluisikin, eli tulisi vaihtuvuutta”

Mahtavatko ehdotusten kirjoittajat tajuta, että nämä ehdotuksethan peräänkuuluttavat lisää pätkätöitä?

Kohta A: Akatemiahan ei jaa tutkimusrahaa ikuisesti avoimina piikkeinä, vaan rahoittaa tutkimusprojekteja joilla on tietty kestoaika, esim. 3 tai 5 vuotta. Kun professori tai muu varttuneempi (tai miksei nuorempikin) tutkija saa rahaa 3 vuoden tutkimusprojektiin, hän ei palkkaa pysyviä työntekijöitä, vaan 3-vuotisia määräaikaisia, sillä rahaakin on vain 3 vuodeksi.

Jos valtion rahaa kanavoidaan Akatemian kautta, se tarkoittaa tutkimusprojektien rahoittamista. Jos enemmän valtion rahaa kanavoitaisiin yliopiston kautta, yliopisto voisi ainakin periaatteessa käyttää sen pysyvien työpaikkojen perustamiseen. Toisaalta yliopistokin voisi jakaa rahaa (ja jakaa nykyäänkin) myös kestoltaan rajattuihin tutkimusprojekteihin.

Kohta B: Ei liene realistista olettaa että ihminen voisi mennä ulkomailla vuodeksi tai muutamaksi postdoccaamaan, ja silti hänelle olisi turvattu työpaikka yliopistolla odottamassa sitä hetkeä, jos tai kun hän haluaa joskus muuttaa takaisin Suomeen. Varmasti monet muutkin ihmiset, Suomessa ja muuallakin, haluaisivat myöskin hakea, ja tulla tasapuolisesti arvioiduksi, kyseistä työpaikkaa sitten kun se aukeaa.

En tarkoita sinällään ottaa tässä kantaa näistä ehdotuksista (enkä siis pätkätöistäkään) puolesta tai vastaan, vaan vain huomauttaa että tässä kaivataan keskenään ristiriitaisia asioita.