06. helmikuuta 2009
Teksti:

Kyllä 44,4 %
En 55,6 %

Emilie Uggla, 28, graafinen suunnittelu, Lapin Yliopisto

”En käynyt, mutta olin vuoden kansanopistossa ja opiskelin avoimessa ennen pääsykokeita. Hyvä että valmennuskursseja olemassa, vaikka onhan se epäarvostavaa, kun kaikilla ei rahaa niitä käydä.”

Mirjami Iho, 25, teatteri-ilmaisu, Metropolia

”En käynyt, mutta kansanopisto oli tavallaan valmistautumista. Valmennuskursseissa on monta puolta. Suomessa ei kuitenkaan rahalla voi ostaa opiskelupaikkaa, vaan pääsykoe ratkaisee.”

Ella Luoma, 21, teologia, Helsingin yliopisto

”Kävin viikon mittaisen valmennuskurssin, kun halusin parin epäonnistuneen pääsykoeyrityksen jälkeen pelata varman päälle. Sinänsä en pidä järjestelmästä. Kammottava ajatus, että joihinkin paikkoihin päästäkseen on lähes pakko käydä sellainen.”
    Lähes puolet kertoi käyneensä valmennuskurssin, kun Ylioppilaslehti kysyi asiasta opiskelijoilta tammikuun lopussa. Kaksi kolmasosaa kurssin käyneistä kertoi käyneensä kaupallisen tahon järjestämän kurssin, 28 prosenttia ainejärjestön tai sen omistaman yrityksen järjestämän kurssin. Valmennuskursseihin oltiin kyselyn perusteella erittäin tyytyväisiä: 63 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kurssi auttoi osaltaan menestymään pääsykokeessa. 16,5 prosenttia vastaajista uskoi, ettei olisi päässyt opiskelemaan ilman pääsykoetta.
    Vanhemmat tai muut sukulaiset olivat vastaajista valtaosan eli 60,2 prosentin maksumiehinä. Lähes 20 prosenttia vastaajista maksoi kurssin osittain itse, osittain vanhempien avustuksella. Viidesosa vastaajista maksoi kurssin kokonaan itse.
    Neljä viidestä valmennuskurssin käyneestä vastaajasta kävi kurssin yhden kerran. Valmennuskurssista maksettu hinta vaihteli. Kaksitoista prosenttia vastaajista maksoi siitä alle 200 euroa. 29 % vastaajista maksoi 201-400 euroa, toiset 29 % maksoi 401-700 euroa. Kolmasosa kurssin käyneistä maksoi valmennuskurssista yli 700 euroa.

Vastaajien kokemuksia:

”Kokemus oli ehdottoman positiivinen. Kurssi rytmitti lukemista ja siellä myös mitattiin säännöllisesti edistymistä. Se myös antoi kuvan siitä mitä muut hakijat tekivät ja osasivat.”

”Kaverini kävi valmennuskeskuksen kurssin, kopioin aineiston ja sain ihan saman hyödyn. Opetus oli kuulemma täysin turhaa.”

”`Tavallinen` valmennuskurssi (esim. ainejärjestön järjestämä) mielestäni hyvä; kohtuuhintainen ja siitä on lisäapua. ”Takuukurssit” y.m. voisi kieltää; ellei itse osaa lukea tarpeeksi päästäkseen opiskelemaan, ei varmaan pärjää opinnoissakaan.”

”Valmennuskurssien moititaan eriarvoistavan yliopistoon pääsyä. Tämä ei pidä paikkaansa; valmennuskursseille saa kuka tahansa mennä! Ne ovat avoinna ihan kenelle tahansa. Yliopistojen vaatimukset sen sijaan eriarvoistavat! Ikärasismi on yksi seikka (yo-todistus muka vanhentunut vain viidessä vuodessa) ja eri aloille pääsee yo-todistuksilla kun on kirjoittanut ällän jostain ihan muusta aineesta kuin siitä mihin hakee. Eikö sisäänpääsykokeen pitäisi mitata nimenomaan osaamista juuri sille alalle kun hakee? Sikamaista.”

”70 prosenttia kurssista oli hyödytöntä jos oli lukenut kunnolla etukäteen.”

”Ainoa hyvä puoli kurssissa oli, että siellä oppi miten vastataan oikeustapauskysymyksiin (lähinnä vinkkejä siihen miten vastaus rakennetaan ja mitä siihen kannattaa sisällyttää). Muuten kurssi oli todella turha.”

”Ainut, ja samalla välttämätön hyöty kurssista oli pääsykokeen vaatiman vastaustekniikan oppiminen. Itse opetuksesta (luennot) ei ollut juurikaan hyötyä, sillä pystyin omaksumaan asiat itse lukemalla.”

”Aivan mahtava. Olin Valmennuskeskuksen takuukurssilla, ja ilman sitä en olisi sisään päässyt. kurssi oli joka sentin arvoinen!!!”

”Asiantunteva opetus, sopiva tahti kurssilla ja hyvät opetusmateriaalit.”

”Auttoi aikatauluttamaan luku-urakkaa ja tarjosi kätevän tavan varmistaa, että muisti ja ymmärsi kaiken lukemansa. Parempi opiskelurutiini olisi varmasti riittänyt korvaamaan kurssin.”

”Auttoi hahmottamaan pääsykoekirjoja paremmin, tutustui tuleviin opiskelutovereihin jo kurssilla, hinta ei missään tapauksessa voi olla kynnyskysymys kenellekään, sillä 100-200 euroa löytyy varmasti.”

”Auttoi lukumotivaatiota, kun tuntui, että kaikki muut ovat päntänneet enemmän kuin itse. Luulen kuitenkin, että olisin päässyt sisään ilmankin. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään, niitä kurssin ahkeria pänttääjiä ei yliopistolla syksyllä näkynyt.”

”Auttoi rytmittämään lukemista ja monipuolisti lukemista.”

”Ei kokemus vaan kommentti kyselyyn: olisitte myös voineet kysyä, miksi et käynyt kurssia. Tällöin mahdollinen eriarvoisuus olisi paljastunut. Itse en käynyt, koska rahaa tuoreelle ylioppilaalle ei jäänyt rahaa taskuun, kun kaikki säästöt menivät takuuvuokraan ja kotoa muuttoon. Vanhemmat/suku eivät myöskään auttaneet. Olin kyllä kade rikkaan perheen vesoille, mutta onneksi pääsin sisään ilmankin kurssia.”

”Ei varsinaisia kokemuksia, mutta mielestäni valmennuskurssit eriarvoistavat opiskelijoita. Periaatteessa opiskelu on maksutonta, mutta käytännössä mitä enemmän maksaa, sitä helpommin pääsee opiskelemaan. Olen kuullut, että kursseilla opiskellaan esimerkiksi vastaustekniikkaa, joka on tärkeä osata, jotta pärjää pääsykokeissa. Mielestäni olisi tärkeä löytää ennemminkin motivoituneita ja asian hallitsevia opiskelijoita.”

”Eläinlääkikseen hakiessa laskujen harjoittelu fysiikassa oli kaiken A ja O. Galenos tarjoaa näitä hyvin vähän, joten valmennuskurssimateriaali oli todella tärkeä.”

”En usko niihin. Kova työ ja kirjojen osaaminen sekä terve järki ovat parhaita keinoja. Toki valmennuskurssilla saa hyviä vinkkejä. Itselleni sopi itsenäinen työskentely parhaiten.”

”Ensimmäisellä kerralla kurssin vetäjä oli todella ammattitaitoinen ja oli hyvin perillä sekä kieliopista että kirjan sisällöstä joka piti lukea kieliopin lisäksi pääsykokeeseen. Toisella kerralla kurssin vetäjä oli mielestäni heikompitasoisempi, hänellä ei ollut yhtä vahvaa tietämystä kummastakaan alueesta. Tunsin kuitenkin että molemmista kursseista oli hyötyä ja ne tukivat valmistautumistani pääsykokeeseen.”

”Ensimmäisellä kerralla valmennuskurssille ei olisi kannattanut mennä, sillä olin menossa pääsykokeeseen vain katselemaan, millaista se on. Lukumotivaationi oli surkea. Toisella yrittämällä, kun oikeasti jaksoin panostaa lukemiseen, kurssista oli valtavasti iloa ja hyötyä.”

”Erittäin hyvä materiaali ja osaavat opettajat! Galenoksen virheet ja asiasisältö käytiin läpi maalaisjärjellä. Tuli hyvä laskurutiini.”

”Erittäin hyvät kokemukset. Oman motivaation pitää kuitenkin olla tosi kova, muuten ei saa kaikkea irti opetuksesta. Aluksi etanavauhti vähän masensi, kun osa jengistä ei ollut edes avannut kirjoja ennen kurssin alkua ja edettiin aika hitaasti helppojakin asioita. Opettajat olivat tosi hyviä, heiltä sai vastaukset ihan kaikkiin kysymyksiin. Käytiin läpi paljon tehtäviä ja vanhoja pääsykoekysymyksiä sekä lisäksi tehtiin 3 testiharjoituspääsykoetta. Opiskelijatutor oli myös ihan loistava. Homma toimi kokonaisuudessaan mielestäni erittäin hyvin ja valmensi hyvin oikeaan koetilanteeseen.”

”Eximian kurssi oli hyvä, valmennuskeskuksen kurssi oli huono.”

”Eximian metsätieteelliseen ohjaava opetus/kurssi oli todella hyvä ja käytännönläheinen. En olisi luultavasti päässyt Helsingin yliopistoon ilman valmennus kurssia. Loistavat opettajat ja hyvä sisältö.”

”Hain keväällä ensimmäistä kertaa opiskelemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan. Valmennuskurssi paitsi auttoi pitämään yllä hyvää lukutahtia myös opetti vastaustekniikkaa, minkä koinkin sen tärkeimmäksi anniksi: kokeessa on osattava luetella täsmällisillä sanamuodoilla juuri Galenoksessa kerrotut asiat. Edellisvuosien pääsykoetehtävien läpikäyminen ja harjoituskokeet olivat ehdottoman hyödyllisiä. Kävin lyhyen iltakurssin halvimmasta päästä, silti rahaa paloi yli kahdeksansataa euroa. Hinta tuntui ja tuntuu kohtuuttomalta ja muutenkin yleensä vastusta valmennuskursseja periaatteesta, mutta karu totuus on että lääkikseen hakiessa kurssi nostaa sisäänpääsytodennäköisyyttä huomattavasti. Ärsyttävää: kun muutkin kuitenkin käyvät, on pakko mennä itsekin. Omasta kurssistani jäi (hintaa lukuunottamatta) positiivinen fiilis: Opettajat olivat enimmäkseen päteviä ja kurssi hyvin rakennettu. Kotitehtävät ja pistokokeet rasittivat, mutta olivat lopulta kovasti hyödyksi.”

”Hain lukemaan maailman politiikan tutkimusta. Olin sekä Valmennuskeskuksen kirjakurssilla että aineistokurssilla. Aineistokurssi ei mielestäni vastannut ollenkaan todellisen kokeen aineisto-osuutta. Pääsykoekirjaa koskeva kurssi sen sijaan oli mielestäni hyödyllinen. Erityisesti se, että joutui kirjoittamaan aineita aikarajalla ja se, että tutustui muihin ihmisiin, jotka hakivat samaan aineeseen.”

”Hain lukemaan valtio-oppia apuna Valmennuskeskuksen kurssi, kurssista olisi varmaan ollut hyötyä jos olisi jo valmiiksi ollut valtio-opin ammattilainen…”

”Halusin varmistua, että selviän yhdellä lukemisella, olen jo niin vanha, etten olisi myöhemmin enää vaihtanut alaa.”

”Harmitti, että valmennuskurssista ei ollut enempää hyötyä. Toisella kerralla kun yritin, luin tosissani, eikä valmennuskurssilla tullut mitään uutta itse opiskelemani lisäksi. Kertauksessa jopa yksi kaverini jäi vailla vastausta, koska opettajalla oli kiire jonnekin muualle. Onneksi kaverini löysi itse vastauksen, sillä kysymys esitettiin osittain pääsykokeessa.”

”Henkisesti huono suhtautuminen pyrkiviin: olisin kaivannut enemmän henkistä tukea koitokseen.”

”Henkistä tukea samassa tilanteessa olevilta, sai keskustella muiden hakijoiden kanssa mieltä askarruttavista asioista ja heidän opiskelunsa motivoi myös minua (kaveri sanoi että oli lukenut eilen monta tuntia niin itsekin halusi olla yhtä ahkera). Valmennuskurssi ei takaa tietä onneen, on tehtävä töitä paljon itse mutta sieltä saa rytmiä opiskeluun, lisää motivaatiota sekä aina on joku jolta voi kysyä vaikeista asioista.”

”Huippuopettaja tarkoittaa valmennuskurssiyritysten retoriikassa alan opiskelijaa.”

”Huippuvalmennuksen historian kurssi, jonka `huippuopettajat` olivat ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Tekivät luennoilla asiavirheitä, joita kurssilaiset korjailivat. Paperimateriaali oli täynnä kirjoitusvirheitä. En todellakaan tiedä mistä maksoin 500 €. Pääsin seuraavana vuonna lukemaan kansantiedettä (luonnollisesti ilman valmennuskurssia).”