20. helmikuuta 2009
Teksti:

Videon taustalla soi painostava minimalistinen musiikki.
    ”Yliopistolaki nauttii kannatusta. En tiedä, kuinka laajaa kannatusta se nauttii, sitä kukaan meistä ei voi tietää.”
    Helsingin yliopiston rehtorin Thomas Wilhelmssonin sanat kuulemistilaisuudessa Vanhalla ylioppilastalolla helmikuun alussa saavat yleisössä aikaan äänekkään naurunremakan.
    Lisääntyykö demokratia uuden yliopistolain johtosääntöuudistuksen seurauksena, kysyy HYY Yhtymän hallituksen puheenjohtaja Otto Bruun.
    ”Tää kysymyshän riippuu siitä, mitä demokratialla tarkoitetaan”, aloittaa yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto.
    Uusi naurunremakka.
    Kamera leikkaa rehtorin kasvoihin. Hän näyttää ahdistuneelta.
    Opiskelija Jussi Rautaniemen Blogumentaries-blogiinsa tekemä kuusiminuuttinen video yliopistolain vastustuksen vaiheista on kiehtovaa katsottavaa.
    Uudistusprosessi on johtanut viime metreillä todelliseen taisteluun.

Yliopiston sisällä kiistan ydin on viime viikkoina ollut, onko yliopistoyhteisö eduskuntakäsittelyyn juuri tulleen lain takana.
    Rehtori Wilhelmsson puolusti käsitystään lakiuudistuksen laajasta tuesta Helsingin Sanomissa 31. tammikuuta. Mielipide kirvoitti vastakirjoituksen, jossa allekirjoittajina olivat professorit Jukka Kekkonen ja Veli-Pekka Lehto, yliopistonlehtori Sara Heinämaa sekä ”joukko Helsingin yliopiston dekaaneja, professoreja, lehtoreita ja tutkijoita”.
    ”Toisin kuin rehtori antaa ymmärtää, näiden asioiden osalta yliopiston johto ja yliopistoyhteisö ovat eri mieltä. Keskustelua ei ole vain käyty riittävän laajasti eikä riittävän konkreettisella tasolla”, kirjoituksessa sanotaan.

Onko yliopistolailla sitten laaja kannatus yliopistoyhteisön keskuudessa vai ei?
    Slaavilaisen filologian professori Jouko Lindstedt päätti ottaa itse selvää. Hän lähetti sähköpostitse kyselyn tiedekunnan 62 professorille ja sai muutamassa päivässä 36 vastausta.
    Vastanneista professoreista kaksi kannattaa yliopistolakia, 30 ei kannata ja neljä ei ota kantaa.
    ”Rehtori väitti Hesarin kirjoituksessa, että asiasta on keskusteltu paljon yliopistoyhteisössä. Minulla on asiasta eri käsitys kuin rehtorilla”, Lindstedt sanoo. Vastustuksen suuruus yllätti silti hänetkin.
    Aiemmin samansuuntainen tulos saatiin, kun sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos kysyi asiasta valtiotieteellisen tiedekunnan professoreilta. Nyt Roos on tehnyt kyselyn koko yliopiston professorikunnalle.
    Tiistaina 17. helmikuuta vastausaikaa oli jäljellä vielä päivä.
    ”Kannattajia on tässä vaiheessa runsaat kaksikymmentä, kun professoreja on yhteensä noin neljäsataa”, Roos paljastaa.

Osansa kritiikistä ovat saaneet opiskelijajärjestöt.
    ”Jos Suomen ylioppilaskuntien liitto, rehtorien neuvosto ja Opetusministeriö haluavat kehittää yliopistoa tällaisten muodinmukaisten ja innovatiivisten mieltymysten mukaan, toivotamme hankkeelle onnea ja menestystä”, piruili Joensuun yliopiston opiskelijoiden manifesti helmikuun alussa.
    Opiskelijoiden roolia kummastelee myös J.P. Roos.
    ”Ihmettelen kovasti opiskelijoita tiedekuntatasolla ja konsistorin tasolla. Konsistorihan kannatti lakiluonnosta yksimielisesti.”
    Konsistorin eli hallituksen opiskelijajäsen Johanna Ahola myöntää, ettei kukaan jättänyt luonnoksesta eriävää mielipidettä. Hän muistuttaa kuitenkin, että monesta kohdasta äänestettiin.
    ”Byrokraattisesti ajateltuna laki hyväksyttiin yksimielisesti. Minustakin laissa on enemmän positiivista kuin negatiivista. Olin kuitenkin aika pettynyt, ettei läpi mennyt esimerkiksi vastaehdotukseni siitä, että hallituksessa pitäisi yliopiston sisäisillä ryhmillä olla yhden hengen enemmistö.”
    Millä mielellä Ahola kuuntelee arvostelua siitä, että hallinnon opiskelijaedustajat eivät ole olleet riittävän kriittisiä?
    ”Olisi helpompi vastata yksittäisiin argumentteihin siitä, mikä laissa on pielessä. Kaksi viime vuotta olemme toivoneet, että ihmiset kiinnostuisivat laista. Nyt se kiinnostaa”, Ahola sanoo.
    ”Ja se on hyvä.”

Veera Luoma-aho
Kuva Jussi Rautaniemen videosta

Katso Jussi Rautaniemen video Tietotehdas vai kriittinen yhteisö