12. joulukuuta 2008
Teksti:

Kaikki tietävät, että kaikki harrastavat koko ajan seksiä. Paitsi jotkut harvat, eli usein itse. Se tekee kipeää.
    Mikä tekee seksistä niin vaikeaa? Kenties kyse on epärealistisista odotuksista. Entinen poikaystäväni totesi minulle kerran sängyssä, että olen hieman liian pullea hänen makuunsa. Hän jatkoi kyynelsilmin: rakastan sinua, mutta minun on oltava rehellinen itselleni. Seuraavana aamuna erosimme. Katselin metroasemalla H&M:n alusvaatemainoksia, ja päätin, etten enää koskaan elämässäni paljastaisi alastonta vartaloani toiselle ihmiselle.
    Tai kenties kyse on siitä, että pelko torjutuksi tulemisesta on egoistisuudessaan aikamme suurin uhka. Köyhyys, sota ja ilmastonmuutos saattavat tappaa, mutta niiden alle saa kaatua ylpeänä, täynnä uljasta fatalismia. Mitä muuta elämältä voi ylipäätään toivoa, kuin kunniakasta kuolemaa? Jos on hokenut kolme tuntia peilille, että tänä iltana ei tuu pakkeja, ja sitten tulee pelkkiä pakkeja, on parempi valita ylhäinen tie. En olisi halunnutkaan.
    Miksi yhdyntään tulisi sitten edes pyrkiä? Jos se ei järjesty helposti, miksi surra koko asiaa? Vastaus kuuluu: koska julkisuus kertoo sen olevan normaalin elämän ehto. Seksi on terveiden ihmisten terve harraste ja kuuluu niin murkun kuin vaarinkin arkeen. Media syöttää seksuaalisuusteemoja asiajournalismissa, suihinottosymboliikkaa jäätelömainoksissa ja feng shui -esileikkejä naistenlehdissä. Suomi 24 -sivustolla keskustellaan kiivaasti: miten te muut miehet ajelette pallinne?
    Länsimainen yhdyntään kannustava media on globaalin ylikansoittumisen kannalta vastuuton ja itsekkyydessään härski. Ilman yhdyntää kansakunta ei kuitenkaan kasva. Ilman yhdyntätoiveita ei kasva talouskaan: huomio yksinäiset, Schwarzkopfin got2b magnetik -hiusvahaan on lisätty feromoneja! Porvarillisessa Suomessa yhdyntä on yksilösuoritus – jokainen on vastuussa omasta orgasmistaan ja siitä, että seksuaali-cv on kunnossa. Seksi edellyttää kuluttamista, yrittämistä, kompetenssia ja ahkeruutta.
    Kun Big Brother -taloon astelee uusia tyyppejä, he vaikeroivat välittömästi: ”Panettaa, kuolen! En ole koskaan ennen ollut näin pitkään ilman seksiä!” Katsojassa se saa aikaan epämukavan tunteen. Ovathan ne juntteja, mutta jotain tälle omalle tilanteelle pitäisi tehdä. Pitäisi saada enemmän orgasmeja. Ostaa masturbointiopas tai mennä johonkin terapiaan. Itse olen juuttunut kiinni ajatukseen seksistä rakkautena. Se tuntuu sekä henkilökohtaisesti että yhteiskunnallisesti hävettävältä.

Mademoiselle Vosges

* * *
Saaminen ei ole salatiedettä. Minäkin olen saanut eikä se vaatinut kuin aikaa ja alkoholia. Yrittänyttä pannaan. Kyse on vain siitä, miten paljon ja miten pian pitäisi.
    Miksi haluan? Ilmeiset syyt ensin. Tekeehän se joulun, kun pukki tyhjentää pussinsa. Silti orgasmi ei ole yhdynnän ainoa seuraus. Toimitus itse tuo tunteen kansalaiskuntoisuudesta, oikeudesta kulkea pystypäin – sallinette ilmauksen – paikkansa täyttäneenä miehenä. Seksin saaminen on normaalia, saamattomuus on perversio.
    Oikeus seksiin on myötäsyntyinen. Rippikoulun antama ”naimalupa” ymmärretään sanan molemmissa merkityksissä. 15-vuotias on itsemurhan partaalla, jos neitsyys on yhä tallella. Seksin ostokieltoa vastustettiin, koska ”rumienkin on saatava seksiä”.
    Julkisuuden sisällöt syntyvät aina ihmisistä, joilla on jotain paljon: valtaa, rahaa – tai seksiä. Median katseessa sinkuilla on liuta fuckbuddyja ja jokaiset treffit päätyvät läpiyön 69-sessioihin. Pariskunnat eivät jää yhtään jälkeen: jossain lehdessä on aina tilasto, jonka mukaan he harrastavat seksiä 3,3 kertaa viikossa. Viimeinen pisara vettä myllyyn tulee tiedeuutisista, joiden mukaan yksi siemensyöksy vuorokaudessa vähentää eturauhassyövän riskiä. Vaimot ja salarakkaat – kai te haluatte miehienne pysyvän terveinä?
    Keskellä mieletöntä panemista istuu kansalainen hämillään sormi eikä mikään muu suussa. Entä minä? Promiskuiteettia ei saa kätkeä, vaikka sitä ei edes olisi. Ryhmäpaine vaatii lopulta avautumaan. Kenen kanssa? Paljastusten tulee olla meheviä ja runsaita kuin koko elämä olisi alkoholimarinoitu tosi-tv. Yksityiskohdat ja penis paisuvat joka kertomalla. Ystävän anekdootti sattumaorgioista Los Angelesissa pakottaa hiomaan oman seikkailun yksityiskohtia. Ehkä se ei ollutkaan Kiekko-Vantaan tiedottajaharjoittelija, vaan Ylioppilaslehden kolumnisti. Ja ei todellakaan omassa opiskelijasolussa, vaan hänen huoneistossaan Puu-Vallilassa. Kilpavarustelu on alkanut.
    Osmo Kontula on todennut, että seksuaalinen yksinoikeus on nykyisissä seurustelusuhteissa tärkein syy yhdessäoloon. Ihmiset eivät kysy, rakastaako hän minua, vaan arvioivat kumppaninsa kiintymystä sillä, mitä hän tekee sukupuolielimillään. Romantiikkaa eivät ole kynttilät ja kukkakimput, vaan se, ettei kumppani nuole vierasta klitorista.
    Taustalla on pelko saavutetun edun menettämisestä. Ikään kuin parisuhdetta säädeltäisiin työehtosopimuksella, vaikka suurin osa ihmisistä on sukupuolielämän prekariaattia.

Ruzaccho