14. marraskuuta 2008
Teksti:

Keskustelijat:
Minni Tarkkanen, 25, Kansalliset ylioppilaat, Unicafen hallituksen jäsen.
Jami Järvinen, 33, Tässä baarissa haluaisin olla -blogin kirjoittaja (baariblogi.blogspot.com)

Vanha temppuilee heti alkuunsa. Väittelymme on sovittu Kuppilaan, mutta se on parhaaseen iltapäiväkalja-aikaan suljettu: yksityistilaisuus.
    Meitä ei haluta paikalle, mutta tunne on molemminpuolinen. Helsingin parhaalla sijainnilla olevan ylioppilaskunnan omistaman talon toiminta ei juuri opiskelijoita kiinnosta. Onko vika meissä vai Vanhassa? Ylioppilaskunnan edustajiston jäsen Minni Tarkkanen sekä baaribloggaaja ja teologian opiskelija Jami Järvinen keskustelevat, pitäisikö Vanha vallata uudelleen.

Ulkoistamisesta
Minni Tarkkanen: En tiedä löytyisikö ketään, joka haluaisi sen vallata.
    Jami Järvinen: Sitten siellä oltaisiin kuin vuonna 1968. Pyöriteltäisiin peukaloita ja mietittäisiin, mitä nyt tehdään. Jos vaikka myytäisiin tämä jollekin?
    MT: Vanhalla on satsattu juhlaravintolatoimintaan ja sehän toimii älyttömän hyvin. Mutta nykyisellä omistajalla Unicafella ei ole ketään, joka osaisi järjestää kunnon bileitä. Pitäisi joko itse täysin uudistaa bilepuoli, jos paikasta halutaan opiskelijoiden bilepaikka, tai sitten ulkoistaa se toiminta jollekin, joka sen osaa.
    JJ: Ponteva vastalauseeni. En halua sinne bileravintolaa. Biletilaisuudet olisivat taas tilaisuuksia tilaisuuksien päälle, eivätkä normaalia baarihengailua. Ulkoistamisesta varmaan puoli HYYtä hyppäisi takajaloilleen.
    MT: En usko, että edes niin moni reagoisi, ei välttämättä kukaan edes huomaisi. Ulkoistaminen sanana toki aina aiheuttaa reaktioita. Sitä voidaan ideologisesti vastustaa.
    JJ: Kuinka Vanhan saisi myytyä opiskelijoille siten, että maine olisi yhtä tahraton kuin vaikka Kallion baareilla, joissa nyt käydään?
    MT: En usko, että perusopiskelijat miettisivät, etteivät enää voi käydä Vanhalla, jos HYY ulkoistaisi biletoiminnan.

Kuppilasta
MT: Ensin pitäisi saada Kuppila toimimaan. Sen tueksi olisi sitten viikonloppuisin juhlasalissa bileitä. Ne tukisivat toisiaan.
    JJ: Se on hyvä idea. Nyt salin ja Kuppilan toiminnat tuntuvat haittaavan toisiaan. Olisiko armeliaampaa antaa Kuppilalle kuolinisku? Juurihan se rempattiin, mutta voi hitto kun manasin nähtyäni lopputuloksen. Nyt baari on päivitetty vuoteen 1996. Sitä siivottiin liikaa. Siellä ollaan kuin beigen värisellä muovitarjottimella.
    MT: Totta, Kuppilaan ei mennä istuskelemaan ja juoruamaan tyttöjen kanssa. Löytyy ihmisiä, jotka voisivat ihan hyvin lakkauttaa Kuppilan ja pistää koko talon kongressikeskukseksi. Jos toiminta fokusoitaisiin siihen, niin varmasti tulisi hyvin liikevaihtoa ja tulosta, mutta sitten koko Vanha tavallaan menettäisi merkityksensä.
    JJ: Vanhan pitää olla opiskelijapaikka, vaikka tulisi vähän takkiinkin. Kaljaa myymällä ei koskaan tehdä konkurssia. Jos vaan Kuppila saataisiin myytyä opiskelijoille, niin sitten sitä pidettäisiin pystyssä omilla rahoilla.

Kalleudesta ja reiluudesta
MT: Onkohan Kuppila vähän kallis?
    JJ: On se vähän, mutta ei yhtään kalliimpi kuin mikään muukaan keskustan baari. Vanhan juomavalikoima on joltain osin aika suppea. On esteettinen kokemus, kun näkee baaritiskin takana kymmenentuhatta miljardia erilaista pulloa. Mutta minkä takia Kuppilasta ei ole tehty vaikka reilun kaupan baaria?
    MT: Siihen voisi löytyä saumaakin. Mutta reilun kaupan teetä myymällä ei valitettavasti tienaa tarpeeksi. Tavallisia suomalaisia kuluttajia ei kiinnosta onko se luomuviiniä ja reilun kaupan kaljaa, mitä ne juovat.
    JJ: Opiskelijaporukkaan kohdistettuna se voisi toimiakin. Tämä HYY Yhtymän alainen toiminta voisi olla leimallisesti ihan helvetin eettistä, jolloin se vetoaisi kuluttajiin.
    MT: Sitähän se onkin jo.
    JJ: No hei, missä Vanhan markkinointi sitten on?
    MT: Sitä voidaan kyllä kysyä. Jos Vanhalla saataisiin käymään normiopiskelijaporukkaa, niin sitten siellä itsekin kävisi. Nyt siellä istuskelee päivisin ehkä kymmenen opiskelijaa.
    JJ: Onhan se yleinen trendi. Esimerkiksi ympäri Englantia pubeja kuolee. Opiskelijat eivät enää kokoonnu tuopin ääreen pohtimaan, että mitäs tänään opittiinkaan, vaan tähtää vain niihin bileisiin.

Matti Markkola

Kuva Tiina Vanhatupa