31. lokakuuta 2008
Teksti:

”Tämähän on muuttunut kahdessa vuodessa edukseen”, sanoo ravitsemusterapeutti Milja Väisänen opiskelijaruokalassa ympärilleen silmäillessään. Sen verran on kulunut aikaa hänen opiskeluajoistaan Helsingissä. Väisänen pysähtyy ruokalistaa esittelevän infonäytön edustalle.
    ”Hieno systeemi. Raaka-aineetkin on lueteltu, mikä on allergisille ja muille erikoisruokavaliota noudattaville tärkeää. Ravintosisältöä tässä ei ole, mutta se ei haittaa, jos tiedon saa kassalta.”
    Kysytään.
    ”Sitä pitää kysyä keittiöstä tai ruuan jakajilta”, vastataan kassalla.
    Keittiöesimies Kari Vilkki tietää ravintosisällöt. Tänään hän ei vain ehtinyt laittaa niitä näkyviin kuvaruudulle.
    ”Aika vähän niitä kysellään. Yleensä ihmiset osaavat kai päätellä itse, että laktoositon papupata on kevyempi valinta kuin juustokana- pekonikastike.”

Palataan jonoon. Väisänen huomaa, että maitovalikoimasta on kahdessa vuodessa kadonnut jotain hänelle itselleen olennaista. Laktoosittoman maitojuoman on korvannut soijamaito.
    ”Toisaalta on hyvä, että vegaa- neille on nyt tarjolla oma vaihtoehto.”
    Vaalea leipä ei vakuuta.
    ”En usko, että tuossa on kuutta prosenttia kuitua, mikä on runsaskuituisuuden raja.”
    Levitepöydässä vegaanit on huomioitu papulevitteellä. Silti kulmat kurtistuvat.
    ”Kai tuota voitakin sitten joku vielä käyttää”, Väisänen huokaa.
    Salaattipöytä voisi olla hänestä monipuolisempikin. Plussaa tulee kyltistä, joka kehottaa varomaan salaattien sekoittamista, jottei allergikoille koidu ongelmia. Salaattikastike on terveellisesti öljypohjainen.
    Päivän ateriavalikoima saa Väisäseltä kiitosta:
    ”Täällähän on vaikka kuinka monta vaihtoehtoa. Selvästi useampaa kuin ennen.”
    Ravitsemusterapeutti valitsee lounaaksi paistettua lohta purjokermaviilikastikkeella.
    ”Olen ilahtunut siitä, ettei lohta ole paneroitu.”
    Lisäkkeeksi Väisänen ottaa riisiä. Se on tummaa niin kuin pitääkin. Pasta sen sijaan näyttäisi olevan vaaleaa, eikä siitä ole kuidun lähteeksi. Perunoiden puuttuminen lisäkevalikoimasta on ravitsemusterapeutille yllätys.

On tullut aika silmäillä viikon lounaslistaa.
    Kalaa pitäisi suositusten mukaan syödä kaksi kertaa viikossa. Täällä sitä on tarjolla kolmesti, mikä ilahduttaa Väisästä.
    Sen sijaan vegaanivaihtoehdot saavat osakseen kritiikkiä.
    ”Kasvispihvit ovat aika proteiiniköyhiä. Vajetta voi paikata soijamaidolla ja papulevitteellä. Jos salaattipöydässäkin olisi papuja, ateriasta saisi jo ihan hyvin proteiinia.”
    Myös venäläisen kaalipadan koostumus mietityttää:
    ”Onkohan siinä vain kaalia ja smetanaa? Siinä tapauksessa proteiinia ei saa hirveästi.”
    Myös keliaakikoille on melko vähän vaihtoehtoja, esimerkiksi keskiviikkona vain riistapullat.

”Maukas kokonaisuus”, Väisänen kiittää lopuksi annostaan.
    Hän haluaa vielä tietää, miten erikoisemmat ruokavaliot huomioidaan.
    ”Jos on vaikka allerginen 50:lle eri mausteelle, meiltä voi tilata lääkärintodistuksella omat annokset. Juuri nyt näin tehdään yhden ihmisen kohdalla”, Kari Vilkki kertoo.

Ninni Lehtniemi
Kuva Tuomas Karppinen