17. lokakuuta 2008
Teksti:

Postiluukussa lukee Andersson Toikka.
    Ring, ring.
    Seppo Toikka avaa oven. Hän lukee saamansa kirjeen, jossa kerrotaan, että ilta on yllätyksiä täynnä. Hän on silmin nähden yllättynyt.
    Puoliso Emma Andersson kihertää salamyhkäisen innostuneena miehensä rinnalla.
    Sitten vain takki niskaan, kengät jalkaan ja menoksi.
    Seppoa jännittää. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, mitä yllätyshullu puoliso on hänen päänsä menoksi keksinyt.
    ”Sen voin paljastaa, että benji-hyppyä ei ole luvassa”, Emma rauhoittelee.
    Kun Kummisedän limusiini, lainassa oleva musta Toyota, pysähtyy Svenska Teaternin pääovien eteen, on jo selvää, mitä ilta lupaa: palkitun ja vauhdikkaan musikaalin La Cage aux Folles`n.

”Meillä oli oikein hauskaa”, Seppo kertoo, kun räväkkä musikaali on nähty.
    ”Samppanjat olivat kivat väliajalla.”
    Hänen mieleensä jäi sekalainen teatteriyleisö rikkaine suomenruotsalaisine rouvineen ja vastakohtineen.
    ”Kontrasti oli hauska. Meidän edessämme istui ulkomaalainen vaihto-opiskelija kahden suomenruotsalaisen tytön välissä ja ihmetteli, mihin hänet oli raahattu.”
    Emma piti niin ikään esityksestä.
    ”Ilta meni tosi kivasti. Seppo tykkäsi kovasti, kun paljastui, mitä menemme katsomaan.”
    Nuoripari lähti jatkoille yökerho Luxiin, jossa oli Veli-lehden gaala.
    ”Juuri kun tulimme paikalle, jaettiin palkinto parhaiten pukeutuneelle miesvieraalle yleisöstä.”
    Jos Emma ja Seppo olisivat päässeet Luxiin aiemmin, palkinto olisi mennyt Sepolle, Emma veikkaa.
    ”Ehdottomasti. Hän oli illan komein ja parhaiten pukeutunut mies.”

Parasta illassa oli Sepon mukaan yllätyksellisyys.
    ”Se, että Emma oli järjestänyt meille tällaisen hienon illan. Siitä tuli hyvä fiilis.”
    ”Tuotti hyvää oloa itselleenkin, kun sai yllätettyä toisen. Varmasti muistamme tämän elämämme loppuun asti”, Emma sanoo.
    ”Emme ole aiemmin viettäneet juhlapäivää näin `räväkästi`.”

Sami Takala