03. lokakuuta 2008
Teksti:

Kyykistyn, kumarrun, taivutan, koukistan. Pianomusiikki soljuu lattialle pianon viereen sijoitetusta cd-soittimesta.
    ”Balettikädet! Nyt sinulla ei ole yhtään balettikädet!” opettaja huutaa ja korjaa asentoani.
    Olen ensimmäisellä alkeisbalettitunnillani, noin neljännesvuosisata myöhemmin kuin suurin osa balettia harrastaneista tutuistani.
    ”Rakastin kaikkea vaaleanpunaista, ja balettihan on tosi vaaleanpunaista”, eräs heistä muisteli.
    Samoihin aikoihin oma lempivärini oli sininen ja lempipuuhani majanrakennus.

”Ja ykkönen, vitonen, ykkönen, vitonen!” baletinopettaja ohjaa hyppysarjan tekoa.
    Nilkkani naksuvat. Vanha nivelsidevamma muistuttaa itsestään.
    Miksi ihmeessä balettia pitää tanssia varpaillaan?
    ”1800-luvun puolivälin romantiikan ihanteisiin liittyen kerrottiin tarinoita olennoista, jotka eivät ole tästä maailmasta. Siitä tuli tarve eteeristen hahmojen esittämiseen ja painovoiman vastustamiseen. Keksittiin nousta varpaille”, kertoo tiedotuspäällikkö Heidi Almi Kansallisoopperasta.
    Vai niin. Pelkään eteerisyyden tavoittelusta aiheutuvan ruumiillisia vammoja.
    Jatkan balettiin tutustumista katsomon puolelta. Suuntaan Kansallisbalettiin katsomaan Anna Kareninaa.

Iltaan sisältyy jälleennäkeminen. Miespääosassa, kreivi Vronskina tanssii Jani Talo. Näin hänet viimeksi 1980-luvulla Ristikallion ala-asteen jumppasalin lavalla.
    Joka joulu- ja kevätjuhlassa Jani kipusi lavalle trikoissaan ojennetuin nilkoin, käynnisti hopeanhohtoisen kasettisoittimen ja alkoi sätkiä eri suuntiin.
    Opettajat näyttivät haltioituneilta. Olin vakuuttunut, ettei kukaan ymmärtänyt, mitä lavalla tapahtui.
    Toisin sanoen sorruin jo ala-asteella yleisimpään tanssia koskevaan ennakkoluuloon.
    ”Ei sitä tarvitse ymmärtää! Mitä se sellainen ymmärtäminen edes on?” Heidi Almi kysyy.
    Hänestä on outoa, että tanssiin liitetään kummallinen ymmärtämisen vaade, jota esimerkiksi kuvataiteella ei ole rasitteenaan.
    ”Ihminenhän voi mennä kuvataidenäyttelyyn ilman, että on harrastanut maalausta tai ymmärtäisi tekniikoista, historiasta ja traditioista. Voi katsoa teosta ja miettiä, onko tämä minusta kiva, koskettaako se minua.”

Päätän luopua ymmärtämisen ajatuksesta ja antaa Janille uuden mahdollisuuden. Silti huomaan kertaavani mielessäni Anna Kareninan juonta.
    Jani astuu lavalle. Hänestä on tullut taitava, voimakas ja käsiohjelman kuvien perusteella muutenkin ihana.
    Kakkosparvelle ei näe kovin tarkasti. Juonen seuraamista haittaa hieman myös se, että kaikilla miehillä on samanlaiset vaatteet ja naiset vaihtavat asua jatkuvasti.
    Mutta tännehän ei tultu ymmärtämään.
    Janilla ja hänen kollegoillaan on balettikädet ja -jalat. Niillä he ilmaisevat kolmiodraaman viiltäviä tunteita ja esittävät hevoskilpailua ilman, että lavalla on yhtään hevosta tai hevoseksi puettua ihmistä.

Näillä alkuun

Hyödynnä opiskelija-alennus. Opiskelijakortilla saat kalleimpien hintaryhmien liput Kansallisbaletista puoleen hintaan. Saman päivän esityksiin paikat päänäyttämön permannolla maksavat opiskelijoille 10 euroa.

Katso Joutsenlampi. Fyysinen teos sisältää tanssijoiden teknistä taituruutta mittaavia temppuja. Niistä kuuluisin on kolmannen näytöksen 32-kertainen fouetté-piruetti eli käännös yhdellä jalalla toisen ottaessa vauhtia. Ballerina ei saa liikkua sen aikana sivusuuntaan.

Ota kummilapsi mukaan ja tutustu satubaletin klassikoihin Pähkinänsärkijään ja Prinsessa Ruususeen. Pienen ystävän seura voi auttaa heittäytymään esityksen vietäväksi.

Jos klassinen baletti ei uppoa, kokeile nykytanssia. Se on juonetonta, ja sen teemat ovat lähempänä 2000-luvun ihmistä. Ennen esitystä voit perehtyä Tanssin tiedotuskeskuksen verkkojulkaisuun Voiko hiipiminen olla tanssia – Opas tanssitaiteen katsomiseen.

Kansallisbaletti järjestää teosesittelyjä ja taiteilijatreffejä. Edellisissä kuulet teoksista, jälkimmäisissä pääset juttelemaan koreografien ja esiintyjien kanssa.

Hikaritärppi
Opettele käyttämään ranskankielistä balettitermistöä ja tuntemaan baletin historia.

Nousukasmoka
Älä uskottele ymmärtäneesi teosta ainoalla oikealla tavalla. Jokainen tekee tanssiteoksesta tulkintansa heijastellen sitä omiin elämän kokemuksiinsa.

Ninni Lehtniemi
Kuva Raisa Kyllikki Karjalainen