05. syyskuuta 2008
Teksti:

Levyteollisuus elää sykleissä ja trendeissä. Juuri kun aikuiseen makuun tehdyistä lastenlevyistä on päästy, meidät hukutetaan koottuihin tribuuttilevyihin.
    Niissä ”eturivin artistit kunnioittavat sankariaan levyttämällä artistin rakastetuimpia lauluja”. Konsepti on kopioitu kansainvälisistä tribuuttilevyistä.
    Lyhyen ajan sisään oman kunnianosoituksensa ovat saaneet Leevi and the Leavings, Popeda, Jukka Virtanen ja viimeksi Tapio Rautavaara.
    Aikaisemmin on julkaistu tribuutit ainakin Tuomari Nurmiolle ja Sielun Veljille.
    Dingo-tribuutti tulee ulos lokakuussa.
    Eppuja, Hectoria ja Juicea säästeltäneen ensi vuoden joulumarkkinoille.

Ennen vanhaan toisten versioimista sanottiin coveriksi, lainakappaleeksi.
    Nyt ei enää coveroida, nyt tehdään tribuutteja.
    Termin vaihdos on harkittu. Tribuutti kun sisältää hyvän tahdon. Tarkoitus on sanan englanninkielisen merkityksen mukaisesti kunnioittaa kohdetta, vaikka lopputulos onkin tilinauha mielessä pilalle häpäistyjä tai puolivillaisena studiossa läpisoitettuja versioita.
    Pahoitteluni kaikille yksittäisten cover-helmien tekijöille. Te jäätte massan alle.
    Levy-yhtiölle yhtälö on täydellisen helppo: Omat artistit levyttävät oman artistin tuotantoa. Näin säästyy vaivalloisilta lupahässäköiltä ja rahat kilahtavat omien taskuun.
    Tästä syystä Popedatribuutilla soittavat vain Pokon artistit – eikä esimerkiksi PMMP, jolla olisi oikeasti voinut olla sanottavaa suomalaiseen räkärokkiin.
    Tapio Rautavaaraa tulkitsevat Warnerin tallin asukit – eikä esimerkiksi Ville Valo, joka oikeasti on tuonut Rautavaaraa esille haastatteluissaan.

Sen kerran kun kohde älähtää kunnianosoituksestaan, kuten Lasse Mårtenson pari vuotta sitten, sitä pidetään omituisena, vaikka tietääkseni oman musiikin puolustamiseen on yhtä suuri oikeus kuin ulkopuolisilla on sen sorkkimiseen.
    Maailmalla parhaat tribuuttilevyt ovat nostaneet takaisin parrasvaloihin unohtuneita mestareita.
    Suomessa on keskitytty varmoihin rahasampoihin, jotka ovat jo valmiiksi kansakunnan kaapin päällä ja joiden nimen voi painaa isolla levynkansiin.
    Miksi koota tribuuttilevy sellaiselle artistille, jota jo kaikki arvostavat?
    Siksi, että ne levyt myyvät, oli niiden taso sitten mitä tahansa, kunnes tämäkin trendi on loppuunkaluttu.

Matti Markkula