HY:n tohtorit ovat tyytyväisiä työllistymiseensä

T:Teksti:

Helsingin yliopistosta (HY) valmistuvat tohtorit työllistyvät hyvin ja ovat melko tyytyväisiä sijoittumiseensa työmarkkinoilla, vahvistaa tuore selvitys.
    Tohtoritutkinnon suorittaneet toivovat kuitenkin, että tohtoriopinnot mahdollistaisivat entistä paremmin suhteiden luomisen omalle alalle ja työnantajaosapuoliin.
    Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelujen maaliskuun alussa julkaisemassa Tohtorien uraseuranta -selvityksessä kartoitettiin vuosina 2004-2005 HY:sta valmistuneiden tohtoreiden sijoittumista työelämään. Tutkimusajankohta oli kevät 2007. Kyselyyn vastasi 462 tohtoria. Vastausprosentti oli 64.

Selvitys ei tue väitteitä tohtorien liikakoulutuksesta ja tohtorin tutkinnon arvon alenemisesta työmarkkinoilla.
    Yli 60 prosenttia vastaajista allekirjoitti väitteen ”tohtorin tutkinto on ollut hyvä investointi työllistymisen kannalta”. Yli puolet vastaajista koki saaneensa tutkinnon ansiosta paremman aseman työmarkkinoilla ja puolet saaneensa paremman aseman työpaikallaan.
    Nuoret koulutusputkesta valmistuneet tohtorit kokivat tutkinnon ponnistuslautana uralle useammin kuin vanhemmat kollegansa, joille tutkinto merkitsi useammin oman asiantuntemuksen vahvistamista.
    ”Helpotuksen huokaus tästä tulee, kun ajattelee kohonneita tohtorimääriä”, sanoo HY:n tutkimusasioista vastaava vararehtori Johanna Björkroth. Väittelijöiden vuosittainen määrä on viimeisen 20 vuoden aikana yli nelinkertaistunut.
    Tutkittujen tohtorien työttömyysaste oli tutkimushetkellä alasta riippuen 2-4 prosenttia. Tutkinnon suorittamisen jälkeen työttömänä oli hetkellisesti ollut 13 prosenttia vastaajista. Työttömyys oli yleisintä valtiotieteellisestä ja biotieteellisestä tiedekunnista valmistuneilla.
    Myös tutkimuksen toteuttanut tutkija Arja Haapakorpi pitää tuloksia tohtorien työllistymisestä rohkaisevina.
    ”Alojen välillä on kuitenkin huomattavia eroja”, hän muistuttaa.
    Haapakorpi arvelee, että työmarkkinat ovat vähitellen sopeutumassa kasvaneisiin tohtorimääriin ja että käsitys tohtorin tutkinnon huonosta soveltuvuudesta käytännön työelämään on murtumassa.
    Keväällä 2008 valmistuu myös valtakunnallinen uratutkimus, joka antaa kattavampaa tietoa tohtorien sijoittumisesta työelämään sekä alojen ja sukupuolten välisistä eroista.

Selvityksen myönteisestä sävystä huolimatta HY:n tohtorien sijoittuminen työmarkkinoille ei ollut ongelmatonta. Viidesosa vastaajista toivoi, että tutkijakoulutus antaisi nykyistä paremmin mahdollisuuden solmia suhteita oman alan työnantajiin. Keinoiksi mainittiin muun muassa yhteistutkimukset yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa ja työskentely muissa organisaatioissa tutkijakoulutuksen aikana.
    Toiseksi yleisimpänä toiveiden listalla oli verkostoitumis-, suhde- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen. Yhtä usein mainittiin opintojen käytännönläheisyyteen panostaminen.
    Tutkija Haapakorven mukaan yksi tutkimuksen vahvimmista viesteistä oli, että tohtorikoulutuksessa tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota siihen suureen joukkoon tohtorin tutkintoa suorittavista, jotka opiskelevat tutkijakoulujen ulkopuolella. Heille sekä työelämäsuhteiden luominen että laadukkaan opinto-ohjauksen saaminen voi olla vaikeampaa kuin tutkijakouluissa opiskeleville.
    Koko maassa tutkijakoulupaikkoja on 1 453. Kaikista väitöskirjan tekijöistä tämä on noin viidennes. Tutkijakoulutusta ja tohtorien urakehitystä opetusministeriön pyynnöstä pohtinut työryhmä on asettanut tavoitteeksi, että entistä useampi jatkokoulutettava pääsisi tutkijakoulujärjestelmän piiriin.

Vararehtori Björkroth toteaa, että tutkijakoulujen ulkopuolisten opiskelijoiden vaikeudet ovat tiedossa. HY:n tänä keväänä toteutetussa laadunvarmistuksessa todettiin, että tutkijakoulujen hyviä käytänteitä – esimerkiksi väitöskirjatyön jatkuvaa seurantaa ja ohjaustapoja – tulisi levittää entistä laajemmin tiedekuntiin.
    ”Ja on tätä työtä jo tehtykin. Esimerkiksi ohjaajan ja ohjattavan väliset ohjaussopimukset yleistyvät. Niissä määritellään esimerkiksi, kuinka usein tavataan ja kumpi ottaa yhteyttä kumpaan.”
    Tutkija Haapakorpi nostaa esiin myös huolen rahasta.
    ”Tutkijakouluihin satsaaminen on tietenkin hyvä asia, mutta se ei riitä. Tutkijakoulut ovat yliopistokohtaisia ja sittenkin kun ne ovat yliopistojen välisiä, ne panostavat vain omiin opiskelijoihinsa.”
    Haapakorven mukaan yksi keino kohentaa tohtorikoulutusjärjestelmää olisi luoda vahvempia valtakunnallisia koulutusrakenteita. Hänen mukaansa nykyinen rahoitusmalli, jossa yliopistot saavat osan rahoituksestaan suoritettujen tutkintojen määrään perustuen, kannustaa ohjaamaan vain oman yliopiston opiskelijoita.
    ”Siinä ei sitten olisi sen oman yliopistonsa ohjauksen varassa vaan olisi valita jotakin muuta. Nythän tilanne on se, että yliopistot hoitavat niitä asioita, joista se raha tulee itselle.”

Täysin tyytyväinen

Kai Lassfolk väitteli tohtoriksi Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta vuonna 2004. Väitöskirjassaan hän tutki tietokoneavusteista nuottikirjoitusta. Nykyään vakituisessa virassa musiikkitieteen laitoksen studioamanuenssina toimiva Lassfolk halusi väitellä lähinnä vahvistaakseen omaa asiantuntemustaan ja antaakseen uransa jatkolle tukevamman pohjan.
    Väitöskirjaväännön viime metreillä lisäporkkanana oli tutkinnon myötä tullut palkankorotus. HY:sta väitelleiden tohtorien keskiansio on tuoreen tutkimuksen mukaan 3 750 euroa.
    Kuten 60 prosenttia kaikista HY:n tohtoritutkimukseen osallistuneista, on Lassfolkin tavoitteidensa mukaisella uralla.
    ”Olen aika lailla täysin tyytyväinen. Työ on itsenäistä ja luovaa.”
    Lassfolk rahoitti tutkintonsa erilaisilla apurahoilla ja teki töitä osa-aikaisesti yliopistolla. Kolmeksi vuodeksi hän sai myös HY:n myöntämää tutkimusrahaa.
    ”Sain mielestäni hyvää ohjausta, varsinkin ajatellen että tutkimusaiheeni on Suomessa uusi.”
    ”Tutkijakoulupaikasta olisi kyllä saattanut olla hyötyä kansainvälisten kontaktien luomisessa. Esimerkiksi konferenssimatkoihin olisi ehkä saanut paremmin rahoitusta.”
    Lassfolk ei ole kaivannut tukea työelämäsuhteiden luomisessa, kuten monet HY:n tohtoritutkimukseen osallistuneista.
    ”Olen tehnyt varhaisesta opiskeluvaiheesta alkaen pätkätöitä yliopistolla ja epävarman uran takia minun on aina pitänyt itse pitää yllä suhteita mahdollisiin uusiin työnantajiin.”

Elina Kervinen
Kuva Stina Salin