07. maaliskuuta 2008
Teksti:

1. Kokoomus oli Suomen itsenäisyyden alkuvaiheissa varsin toisenlainen puolue kuin nykyään. Varhainen kokoomus vaati ehdottomasti progressiivista verotusta, ja saikin sen runnottua läpi vuonna 1919. Sotien välisellä ajalla puolueen veropoliittinen linjaus oli, ”että vähävaraisia kansanluokkia rasitetaan niin vähän kuin mahdollista, samalla kun varakkaiden kansanluokkien ylellisyystavarat pannaan tehokkaan verotuksen alaisiksi”.

2. Vasemmistoliiton pää-äänenkannattaja Kansan Uutiset julkaisee viikoittain ravivihjeitä. Niihin kannattanee suhtautua tietyllä varauksella. Yksi Vasemmistoliiton muodostaneista puolueista, Suomen kommunistinen puolue, onnistui muun muassa juuri ravihevosiin ”sijoittamalla” tekemään lähes seitsemän miljoonan euron tappiot – ja ajautumaan konkurssiin.

3. Arvokonservatiivinen ja EU:n maataloustukien lobbaamiseen erikoistunut keskusta on ajautunut europarlamentissa outoon seuraan. Siellä kepu nimittäin kuuluu Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmään, jonka tiedetään ajaneen niin maataloustukien poistaminen kuin homoavioliittojakin.

4. Maahanmuuttajamyönteisyys tuskin nousee monelle ensimmäisenä mieleen kristillisdemokraateista, vaikka syytä olisi. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa KD:n ehdokkaista 3,2 % oli ulkomaalaistaustaisia – mikä on enemmän kuin yhdelläkään muulla puolueella. Lisäksi puolueella on aktiiviset venäjän- ja englanninkieliset osastot.

5. Jos keskusta olisi kaupunki, se olisi yli 200 000 jäsenellään suunnilleen Vantaan kokoinen. 54 000 jäsenellään SDP saisi tyytyä korkeintaan Kotkaan, ja kokoomuksen 41 000 jäsentä pudottaisivat sen jonnekin Nurmijärven ja Hyvinkään välimaastoon.

6. 1980-luvun lopulla Suomen vihreässä liikkeessä kuohui. Muutamaa kuukautta ennen Vihreän liiton perustamista tiukemman ekologisuuden soturit kasasivat puolueen nimeltä Vihreät. Myöhemmin Vihreät vaihtoi muutti nimensä muotoon Kirjava ”puolue” – Elonkehän puolesta, eli KIPU. Puolueen ainoa kansanedustaja oli Pertti ”Veltto” Virtanen . KIPU:sta ei ole sen koommin kuultu, mutta Vihreä liitto uskalsi vasta vuonna 2006, lähes 20 vuotta sotkun jälkeen, ottaa jälleen käyttöön Vihreät -nimen.

7. SDP myy verkkokaupassaan monenlaista duunarien asian ajajalle tarpeellista tilpehööriä. Valikoimassa on esimerkiksi reliefejä, patsaita, kengänhoitosettejä ja silkkihuiveja naisille (100% silkkiä). Näillä apuvälineillä kelpaa vaimentaa syytteitä uskottavuusongelmista.

8. Helsingin ulkosaarissa tunnustetaan reippaasti väriä. Upseerien Santahaminassa peräti 60 prosenttia asukkaista löysi viime kunnallisvaaleissa ehdokkaansa kokoomuksen riveistä. Taiteilijakodeistaan tunnetussa Suomenlinnassa lähes 40 prosenttia äänistä meni puolestaan vihreille.

9. Ruotsalainen kansanpuolueen ikähaitari paisuu ääripäiden kohdalta. RKP:n Helsingin osaston keski-ikä on tanakka 73, mutta samaan aikaan puolueella oli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa eniten alle 29-vuotiaita ehdokkaita, 21,3 prosenttia.

10. Toisin joku saattaa kuvitella, perussuomalaisten politiikka ei perustu silmittömään sekoiluun, vaan tieteelliseen tutkimukseen. Tämä käy ilmi Timo Soinin vuonna 1988 palauttamasta gradusta Populismi – politiikkaa ja poltinmerkki. ”Populismi on kansan aate, mutta se vaatii lähes aina karismaattisen johtajan”, Soini kirjoitti. Olikohan Timolla mielessä joku tietty johtaja suomalaisen populistileirin johtoon?

Veikko Eranti ja Venla Rossi
Kuva Stina Salin