07. maaliskuuta 2008
Teksti:

Sivistysvalikunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Raija Vahasalo (kok.) on opiskellut kasvatustieteiden maisteriksi. Hän on työskennellyt luokanopettajana ja rehtorina ennen pääsyään kansanedustajaksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa.
    ”Meidän suvussamme on useita opettajia, joten se on aina ollut minulle tuttu ammatti”, Vahasalo sanoo.
    Nyt hän istuu työhuoneessaan eduskunnan uudisrakennuksessa ja täyttää työvoimatoimiston Avo-ammatinvalintatestiä verkossa. Tarkoituksena on selvittää, mikä kansanedustajasta olisi pitänyt tulla isona.
    Kiinnostaako Vahasaloa tutustua eri maista tulleisiin pakolaisiin?
    Ei lainkaan.
    Kiinnostaako häntä tehdä työtä kehitysmaiden auttamiseksi?
    Ei lainkaan.
    Sen sijaan häntä kiinnostaa erittäin paljon jakaa neuvoja ja ohjeita toisille ihmisille.
    Ammatinvalintatestin mukaan hän sopisi kiinnostuksen kohteidensa perusteella esimerkiksi tuomioistuinlakimieheksi, hovimestariksi tai isännöitsijäksi.
    ”No onhan opettajakin jossain mielessä tuomari. Hänen pitää tavallaan jakaa tuomioita ja pyrkiä tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.”

Valtiotieteiden maisteri Sami Fredriksson työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksella. Alle parikymppisenä upseerin tai merikapteenin uraa suunnitellut Fredriksson suhtautuu ammatinvalintatestiin tutkijan ottein – epäillen. Hänen mielestään kysymykset ovat vääränlaisia, eivätkä ne käsittele ammatinvalinnan kannalta keskeisimpiä asioita.
    ”Miksi tässä kysytään, olenko kiinnostunut voimailu- tai itsepuolustuslajeista? Tai haluanko katsoa tv:stä luontodokumentteja? Eihän sellaista ammattia olekaan, jossa katsottaisiin tv:tä”, hän ihmettelee.
    Testissä Fredriksson vastaa, että häntä kiinnostaa hyvin paljon käytännönläheisyys, kuten vaikkapa tekninen työ. Luovuutta tai esiintymiskykyä koskevat kysymykset saavat ei kiinnosta lainkaan – vastauksia.
    Jos Fredriksson jonain päivänä kyllästyy akateemisiin pätkätöihin, on hänellä runsaasti vaihtoehtoisia urasuunnitelmia. Testin mukaan hän voisi olla veturinkuljettaja, lihanleikkaaja tai muuttomies.
    ”No en ole veturinkuljettajaksi ryhtymässä. Tämä testi tuntuu enemmän viihteeltä kuin vakavasti otettavalta urasuunnittelun apuvälineeltä.”
    Pari vuotta sitten valmistunut Fredriksson on ollut toistaiseksi tyytyväinen tutkijan työhön. Hänellä on tällä hetkellä sopimus ainakin vuoden loppuun.
    ”Ainahan sitä voisi toivoa olevansa vakituisessa työsuhteessa, mutta maailma ei enää toimi sillä tavalla. Turha sitä on surra.”

Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Anneli Roman on koulutukseltaan filosofian maisteri. Pääaineenaan hän on opiskellut englantia.
    ”Joskus kansakoulussa haaveilin näytelmäkirjailijan työstä, mutta myöhemmin minua alkoi kiinnostaa opettajan työ.”
    Ammatinvalintatesti alkaa. Romania ei kiinnosta lainkaan näytteleminen tai tanssiminen – saati sitten osallistuminen musiikkivideon tekemiseen. Sen sijaan hän haluaa pitää tavarat ja paperit hyvässä järjestyksessä sekä tehdä muita ihmisiä koskevia päätöksiä.
    Kuulostaa ihan ylioppilastutkintolautakunnalta.
    Testin mukaan hän voisi olla arkistonhoitaja tai lennonjohtaja. Ne eivät tunnu kiinnostavilta Romanin mielestä, vaikka testi niin väittääkin.
    ”En minä jaksaisi olla arkistossa koko elämääni. Ja lennonjohtajan työ kuulostaa liian vaativalta. Huolivatko ne edes naisia lennonjohtajiksi?”, hän kysyy.
    Kyllä huolivat, sukupuoli ei saa vaikuttaa työntekijöiden valintaan.
    ”Siinä pitäisi olla niin hirveän tarkka joka hetki, etten pystyisi välttämättä tekemään sitä.”
    Mutta minkäs teet: kiinnostuksen kohteidensa perusteella Roman on siihen työhön oikein sopiva.

Helsingin kaupungin opetustoimen johtaja Rauno Jarnila voisi olla ammatinvalintatestin perusteella mediasuunnittelija. Hänen pitäisi siis ”vertailla keskenään eri mainosvälineiden edullisuutta ja kohderyhmien tavoitettavuutta eri välineiden avulla”, kuten ammatinvalintatesti kuvailee mediasuunnittelijan työtä.
    ”Ei tämä testin tulos ihan täysin metsään mene. Ainakaan siinä mielessä, että joudun nykyisessäkin työssäni laatimaan paljon Powerpoint- esityksiä ja miettimään niiden ulkoasua.”
    Jos Jarnila päättäisi vaihtaa alaa, hän sopisi kiinnostuksen kohteidensa perusteella myös ulosottomieheksi.
    Jarnila on opiskellut filosofian maisteriksi pääaineenaan matematiikka. Hän on myös työskennellyt matematiikan opettajana.
    ”Harkitsin nuorena myös rakennusalaa, koska tutustuin siihen monien sukulaisteni kautta.”

mol.fi/avo

Tuomas Kokko
Kuvitus Stina Salin