07. maaliskuuta 2008
Teksti:

Kuvassa poseeraa nainen, jolla on vaaleat hiukset ja vahvasti ehostetut kasvot. Pinkin pitsipaidan alla vartalo on alaston, ja helman alta työntyy esiin epäluonnollisen suuri pimppi.
Hiukset, kasvot ja sukuelin on tehty muovista. Ihminen niiden alla näyttäisi olevan lihaa ja verta.
”Katsojan ja kuvan henkilön välissä on jotain luotaantyöntävää. Kuoren alla on ihminen, joka ei pysty omana itsenään kohtaamaan muita”, kertoo kuvataiteilija Aurora Reinhard, 32.
Kuva kuuluu Reinhardin Teaser-sarjaan, joka on esillä Galerie Anhavassa maaliskuussa. Näyttelyn ideat ovat syntyneet urbaanin ympäristön ärsykkeistä: kiiltävästä pinnasta ja kiihottavista väreistä. Ideat alkoivat hahmottua vuonna 2005, kun Reinhard oleskeli taiteilijaresidenssissä Japanissa kolme kuukautta.
”Nainen on siellä tosi objekti. Japanilaisen kulttuurin tavarakeskeisyys ja fetisistisyys oli hyvin päällekäyvää.”
Japanin jälkeen Reinhard kiinnostui maskeista ja muista Teaser-sarjan kuvien elementeistä. Osa uuden näyttelyn töistä on aiemmin nähty Reinhardin ensimmäisessä yksityisnäyttelyssä Roomassa 2006.
”Kuvien lisäksi mukana oli esineitä. Anhavan näyttelystäkin haluan rakentaa kokonaisteoksen, jossa on omanlaisensa fiilis, eikä vain valokuvia seinillä.”

Kuvataideakatemiasta 2003 valmistunut Reinhard on Torkkelin kuvataidelukion kasvatti. Taiteen tekeminen ei kuulunut Reinhardin tulevaisuudensuunnitelmiin. Silti taide vei mukanaan. 14-vuotiaana Reinhard meni kulttuuriasiainkeskuksen valokuvauskurssille Annantalolle. Siellä heräsi kiinnostus omakuvien tekemiseen. Aluksi Reinhard räpsi potretteja terapiamielessä.
”Pidin itseäni rumana, ja yritin ottaa kuvia, joissa olin omasta mielestäni nätti. Yksin pystyin poseeraamaan häpeilemättä. Etsin joukosta parhaat kuvat ja totuttelin omiin kasvoihini.”
Siitä lähtien Reinhard on usein ollut itse omien valokuviensa malli.
”Työskentely on välillä hakemista kuukausikaupalla. Ei siinä pystyisi käyttämään ketään toista ihmistä. Enkä pysty kuvittelemaan aiheitani kenessäkään muussa.”

Reinhardin inspiraatio lähtee usein omasta ruumiista.
”Minulla on ensin kehollinen tunne vaikka naiseuteen tai johonkin yhteiskunnalliseen asiaan liittyen. Sen jälkeen siitä tulee visio, jota lähden toteuttamaan. On hienoa pystyä muuttamaan oma sisäinen näkemyksensä kuvaksi tai esineeksi.”
Reinhard tekee taidetta, joka vaikuttaa suoraan katsojan mieleen.
”Minulle on tärkeää, että työni eivät jätä kylmäksi. Ihan jees -tavaraa on tässä maailmassa riittävästi.”
Tavoite välittyy: valokuvien hienovarainen surrealismi on pysäyttävää.
Reinhard lainaa kuvissaan eroottisen kuvaston ja mainosten estetiikkaa, mutta haluaa lopputuloksen erottuvan sekä perinteisestä mainoskuvasta että dokumentaarisesta realismista.
”Se rajankäynti on aika vaikeaa. Pyrin tekemään kuvia, jotka eivät ole tästä todellisuudesta, mutta kertovat silti minulle tärkeistä asioista.”
Reinhardin töistä voi löytää kysymyksiä sukupuolen kategorioista, sukupuolen rakentumisesta ja sen rajoista. Tämä tematiikka on kulkenut mukana pitkään.
”Sukupuoliteema lähti pohdinnoistani sukupuolisuuteeni ja naiseuteen liittyen. Nyt koko aihe alkaa olla toisella tasolla, kun on L-koodit ja muut. 2000-luvun alussa nämä asiat eivät olleet niin avoimesti esillä.”

Sukupuolinäkökulman kautta Reinhardin tuotannossa hahmottuu ihmisten välinen etäisyys ja ihmisyys yleensä.
”Ihmiset peittelevät paljon kaikenlaista, jatkuvasti on joku fasadi päällä. Kohtaamisen vaikeus näkyy tässä yhteiskunnassa kaikkialla.”
Kommunikaation ja yhteyden löytämisen vaikeudesta kertoo myös videoteos Poikatyttö. Vuonna 2002 valmistuneessa työssä lähestytään perinteisten sukupuolten ulkopuolelle jääviä identiteettejä kolmen henkilön kokemusten kautta.
Karlsruhessa sijaitseva nykytaiteen ja median keskus ZKM myönsi Poikatytölle sen ilmestymisvuonna arvostetun mediataiteen palkinnon.
Vuonna 2006 Poikatyttö oli esillä myös Kölnin Ludwig-museon Gender, Life and Desire in Art -retrospektiivissä. Siellä Reinhardin teos seisoi maailmankuulujen Cindy Shermanin ja Nan Goldinin töiden rinnalla. Yhdysvaltalaistaiteilijat tunnetaan erityisesti omakuvistaan.
”Vähemmän kuuluisat taiteilijat hukkuvat helposti niin suureen näyttelyyn. Mutta kun oma duuni pääsee sellaiseen kaanoniin, tuntuu että se jää jotenkin elämään.”

Aurora Reinhardin Teaser-näyttely Galerie Anhavassa Mannerheiminaukio 3) 6.-30.3.2008. Ilmainen sisäänpääsy.

Vaula Tuomaala
Kuva Fredrika Biström