08. helmikuuta 2008
Teksti:

Kirjoittajakoulutuksestaan tunnettu Oriveden Opisto on tehnyt uuden aluevaltauksen. Opistolla aloitti helmikuun alussa toimintansa huumorin ja satiirin instituutti. Se on asettanut tavoitteensa korkealle: instituutin tehtävänä on edistää huumorin, komiikan sekä satiirin opetusta ja tutkimusta.
    Kuulostaa hauskalta. Mutta kiinnostaako ketään?
    Muusikko Kauko Röyhkän oli tarkoitus pitää instituutissa pilkkalaulutyöpaja helmikuun alussa. Se kuitenkin peruuntui: osanottajia olisi ollut liian vähän.
    Kirjailija-kääntäjä Jyrki Vainosen piti järjestää ironiatyöpaja, mutta – ironista kyllä – sekin peruuntui. Vieläpä samasta syystä kuin Röyhkän oppitunnit.
    Röyhkän mielestä huumorin opettaminen on vaikeaa, mutta siitä huolimatta hän aikoo jossakin vaiheessa suunnata Orivedelle.
    Siis tietenkin olettaen, että joku haluaa tulla kuuntelemaan, mitä sanottavaa hänellä on.
    ”Huumoria ei voi opettaa, jos oppilailla ei ole valmiuksia sen ymmärtämiseen. Heillä pitää olla suoni, joka voidaan tavallaan avata”, hän uskoo.

Mutta ainakin yksi mies oli paikalla, kun instituutti aloitti toimintansa – nimittäin muusikko M.A. Numminen.
    Mutta voi instituuttia ja sen perustajia!
    Numminenkaan ei usko, että huumorista kannattaisi pitää oppitunteja – ainakaan paikassa, joka kutsuu itseään instituutiksi.
    Hänen mielestään orivetiset ovat ottaneet ison taakan kannettavakseen.
    ”Instituutti tuntuu hyvin hankalalta, koska siihen liittyy byrokratiaa, mitä nauru ei koskaan sisällä. Nauru ottaa byrokratian kohteekseen. Instituutti voi korkeintaan näyttää ja esittää, mitä huumori ja satiiri ovat, mutta sen opettaminen on vaikeaa.”
    ”Jos huumoria tai muuta naurua opetellaan matkimalla, matkittu teko ei koskaan vedä vertoja aidolle naurulle”, hän sanoo.

Numminen ei myöskään luota siihen, että opetuksella voisi muuttaa täydellisen tylsimyksen vitsiautomaatiksi.
    ”Huumoria ei voi opettaa. Sitä joko on tai ei. Sen sijaan, jos ihmisellä on jonkin verran huumorintajua, sitä voi lisätä.”
    Eivätkä Röyhkä ja Vainiokaan usko huumorin opettamiseen.
    ”No, jos joku on täysin vakavikko, eikä hänellä ole minkäänlaista huumorintajua, niin ei se taida onnistua”, Röyhkä sanoo.
    Nummisen mielestä huumorintajuaan voi kuitenkin kehittää samalla tavalla kuin ymmärrystään musiikista tai matematiikasta.
    Hänestä huumori on kuin oopperaa – mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän sitä ymmärtää.
    Mihin sitten huumorin ja satiirin instituuttia edes tarvitaan?
    Huumoriahan voi harrastaa ilman ohjausta. Ja se tekee siitä vielä entistäkin hauskempaa.

Tuomas Kokko
Kuva Nina Kajavo