08. helmikuuta 2008
Teksti:

Marjo Matikainen-Kallström

Syntyi Lohjalla 3.2.1965.
    Diplomi-insinööri. Valmistui Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1992.
    Menestyi hiihtäjänä 1980-luvulla ja toimi europarlamentaarikkona vuosina 1996-2004. Vuodesta 2004 hän on ollut kansanedustaja (kok.).

Rakensin metroaseman

Opiskeluaikana järjestettiin paljon erilaisia tapahtumia, ja fuksivuotena olin tiiviisti mukana kaikissa fuksijutuissa. Olimme vuosikurssini kanssa huomattavasti aikaamme edellä, kun otimme kantaa metroasiaan. Yhtenä yönä rakensimme kaikesta irtoroinasta, kuten pressuista ja laudanpätkistä, kauppiksen eteen metroaseman.
    Siihen aikaan Helsingissä oli jo jonkin pituinen metroradan pätkä, mutta olimme sitä mieltä, että rataa piti saada jatkettua. Kauppiksen edessä oli mielestämme sopiva paikka seuraavalle asemalle.
    Oli tempauksemme ainakin huomattu, koska jo heti seuraavana aamuna rakentamamme metroasema oli purettu.

En saanut tulta syttymään

Fuksivuotenani osallistuin teekkareiden speksiin. En muista tarkkaan näytelmän sisältöä, mutta kauheasti sitä oli ideoitu ja suunniteltu. Minulla oli siinä hyvin tärkeä ja iso rooli: minun piti sytyttää kynttilä stendarilla. En kuitenkaan saanut stendaria toimimaan eikä kynttilä koskaan syttynyt. Se oli kaikkien muiden mielestä paljon hauskempaa kuin minusta. Yleisöstä kuului sellaista vitsailua, että tilalleni pitäisi vaihtaa tupakkamies – ja olin kyllä itse aivan samaa mieltä.

Maistatin mämmiä ulkomaalaisilla

Teekkarien vappuperinteisiin liittyi tutkimuksemme, jossa selvitimme ulkomaalaisten reaktioita mämmiin. Pysäytimme heitä Helsingin kaduilla ja tarjosimme mämmiä maistiaisiksi. Tutkimme, halusivatko he maistaa sitä sokerin vai kerman kanssa vai sellaisenaan. En muista enää tutkimuksen lopputulosta, mutta sokeria ei kovin moni tainnut kaivata. Tällaista tarpeellista tieteellistä tutkimusta ei kukaan ollut sitä ennen tehnytkään.
    Suurin osa tutkimuskohteistamme vähän ihmetteli tarjoamaamme ruokaa, mutta hyvin harva siitä kieltäytyi. Tutkimuksen kannalta haasteellisinta olikin löytää mämmiä vapun aikaan, sillä pääsiäinen oli ollut sinä vuonna aikaisin. Nykyisinhän melkein kaikkea saa ostaa ympäri vuoden, mutta siihen aikaan oli toisin.

Lehdenjakaja herätti aamuvuoroon

Olin Luulajassa Ruotsissa yhden kesän ajan valssaamossa työharjoittelussa. Harjoittelun ajaksi olin tilannut paikallisen aamulehden, mikä oli hyvä keino parantaa ruotsin taitoa.
    Kämpässä, jossa asuin, ei ollut ulko-oven edessä väliovea. Lehdenjakajalla oli vähän normaalia vauhdikkaampi viskaisukäsi, joten aina aamutunteina lehti lennähti luukusta sisään ja – pläjäng! – suoraan vessanoveen. Herätyskelloa en siis tarvinnut aamuvuoroon päästäkseni.

”Havuja, perkele!”

Fuksivuoden jälkeen panostin hiihtouraani, jolloin opiskelijatempauksissa iloittelu jäi vähän vähemmälle. Hiihtovuosista mieleeni on jäänyt muun muassa paluu Oberstdorfin MM-kisoista vuonna 1987. Näissä kisoissa olin huutanut tämän kuuluisan lausahdukseni ”Havuja, perkele!” Kun palasin Helsinki-Vantaalle, teekkariorkesteri Retuperän WBK ja muut teekkarit olivat levittäneet minulle havumaton lentoasemalle. Punaista mattoa pitkin en siis ole kulkenut, mutta havumattoa pitkin kyllä. Se tuntui todella hienolta.

Elina Loisa
Kuvitus Ville Hyttinen