Sillä oluella kannatti käydä.
Harmaana marraskuisena iltana kourallinen dokumenttiohjaajia asteli Kinopalatsista vastapäiseen Voda-baariin puimaan juuri näkemäänsä dokumenttia. Hiljalleen puhe kääntyi amerikkalaista terveydenhuoltoa ruoskivasta Sickosta omiin nurkkiin; sairaanhoitajien työtaistelu-uhka oli vellonut mediassa jo viikkoja. ”Mietittiin, kuinka järjetöntä on, etteivät dokumentintekijät pysty koskaan osallistumaan ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun”, muistelee dokumenttiohjaaja ja -tuottaja Markku Tuurna.
1990-luvun alussa, dokumenttiohjauk sen opiskelijana Tuurna oli ollut kuvaamassa ryhmätyönä pikavauhtia tehtyä Helsinki sinfonia -elokuvaa. Niin oli myös saman pöydän ääressä istunut kurssikaveri Anu Kuivalainen.
Syntyi vastaavanlainen idea.
”Seuraavana päivänä soittelimme, että oliko ajatuksessa ollut mitään järkeä. Edelleen tuntui, että oli.”
Tuurna, Kuivalainen ja aivoriiheen osallistunut dokumenttiohjaaja Maria Lappalainen ryhtyivät soittelemaan tutuille kollegoille: kuka lähtisi mukaan?
Nyt kuvattaisiin pikavauhtia dokumentti terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestön Tehyn työtaistelusta.
Tavanomaisen dokumentin taustatöihin saattaa hyvinkin kulua vuosi. Kuvauksiin hujahtaa usein toinen mokoma ja päälle pamahtaa vielä pitkä leikkausprosessi.
Työtaisteludokumentin kuvaukset aloitettiin parissa päivässä viidentoista ihmisen talkooporukan voimin. Tuurna ryhtyi dokumentin tuottajaksi.
Iskuryhmäksi itsensä nimennyt, kokeneista dokumentintekijöistä koostuva ryhmä jakaantui kameroineen sairaaloihin, eduskuntaan ja Tehyn tilaisuuksiin.
Kuvaussuunnitelma eli koko ajan – palavereja pidettiin parin päivän välein.
Työtaistelun kriittisimpinä hetkinä koko viidentoista hengen joukko oli kameroineen liikenteessä.
”Silti tuntui, ettei väkeä riitä kaikkialle”, Tuurna kertoo.
Kun selvisi, että Docpoint-festivaali haluaa dokumentin ohjelmaansa, varmistui myös, että sen tulee olla valmiina tammikuun lopulla.
Kiire tai ei, dokumentin kuvaaminen on tilanneherkkää puuhaa.
”Istuimme Katja Gauriloffin kanssa Naistenklinikalla pari päivää juttelemassa ja katselemassa ennen kuin aloimme kunnolla kuvata”, Anu Kuivalainen kertoo.
”Naistenklinikka oli hyvä kuvauspaikka, koska teho-osaston takia työtaistelun vaikutukset näkyivät siellä aikaisin. Valintaan tosin vaikutti enemmän tuuri kuin älli.”
Eri sairaaloissa vietettyjen pitkien päivien saldo näkyy dokumentissa luontevuutena. Hankalan tilanteen kanssa painivat hoitajat käyvät elämänmakuisia keskusteluja työssä jaksamisesta, solidaarisuudesta ja poliitikkojen petollisuudesta.
”Yksi dokumentin tekoon johtaneista ajatuksista oli, että usein tällaiset tapaukset jäävät vain uutisvälineiden kuvaamien lyhyiden siivujen varaan. Silloin tunteen taso jää saavuttamatta.”
Nyt kiire alkaa jo olla takanapäin.
Sopimukseksi nimetyn dokumentin lopullisen version on määrä valmistua tämän lehden ilmestymispäivänä. Sen ensi-ilta on 26.1. Docpoint-festivaalilla. Sunnuntaina 3.2. dokumentti nähdään TV1:n Ykkösdokumenttina.
Aikaan sidottuun pikaprojektiin oli hankala hakea tukea. Rahaa Iskuryhmä sai Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskukselta ja Yleltä.
”Elokuvan budjetti on noin 50 000 euroa. Se on karkeasti kolmasosa siitä, millä tämänkokoinen tuotanto normaalisti tehtäisiin. Oli kuitenkin alusta asti selvää, että tämä projekti menee talkootöiksi”, Tuurna sanoo.
Sopimus Bio Rexissä (Mannerheimintie 22-24) 26.1. klo 20.00. Liput 6e.
Matti Rämö
