02. marraskuuta 2007
Teksti:

Liisa Henriksson kysyy (Ylioppilaslehti 13/07), syrjiikö Ylioppilasteatteri naisia, kun jäseniksi valittujen joukossa miesten ja naisten määrä on tasoittunut verrattaessa siihen, kuinka paljon enemmän tytöt erilaisissa lasten ja nuorten kerhoissa teatteria harrastavat ja kuinka suuri osa pyrkijöistä on tyttöjä.
    Kysymys ei suinkaan ole ohittunut ilman pohdintaa Ylioppilasteatterissa, siis jo ennen kuin Henriksson sen esitti.

Valitsemme jäsenemme pääsykokeiden, emme aiempien ansioiden perusteella. Kokeissa pyrimme löytämään juuri Ylioppilasteatteriin sopivia jäseniä. Emme ensisijaisesti katso esimerkiksi jo hankittua teknistä osaamista, vaan etsimme lahjakkuutta, mielikuvitusta, heittäytymiskykyä, kiinnostusta muita ihmisiä ja maailman ilmiöitä kohtaan, sekä halua teatterimme kaltaisen yhteisön vastuuta kantavana ja aloitekykyä omaavana jäsenenä toimimiseen.
    Mitä sukupuoleen tulee, kyllä, se vaikuttaa valintaan myös. Varmasti katsomme kokeissa poikia tarkemmin, pidempään. Emme kuitenkaan missään nimessä karsi pois tyttöjä, jotka ehdottomasti mielestämme Ylioppilasteatteriin kuuluvat. Emmekä missään nimessä ota sisään poikia, joiden sopivuudesta Ylioppilasteatterin jäseniksi emme olisi vakuuttuneita.

Teatterin tehtävänä on kuvata yhteiskuntaa jossa elämme, ja kuvaamalla sitä myös osaltaan luoda sitä. Tähän tehtävään on helpompi vastata, jos sukupuolijakauma teatterissa vastaa ennemmin sitä mikä se yhteiskunnassa laajemminkin on, kuin vain sitä, mikä se on teatterin harrastajien keskuudessa.
    Jos toimisimme Henrikssonin esittämien vaatimusten mukaisesti, asettaisimme ensisijaiseksi tehtäväksemme kuvata teatterinharrastajien yhteisöä, mitä en missään nimessä koe teatteritaiteen mittaiseksi tehtäväksi.
    Näytelmäkirjallisuuden ja elokuvien perinteen miesvaltaisuudesta on helppo olla Henrikssonin kanssa samaa mieltä. Ylioppilasteatterin voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla sanoa murtautuneen tuon perinteen pahimmista kahleista aikaa sitten.
    Sukupuoli on edelleen suomalaisessa ja tietysti erityisesti globaalissa mittakaavassa eriarvoisuutta luova tekijä ja tähän teatterin tulee puuttua yhtä hyvin kuin muihinkin ihmisten (tai elollisten) yhteisön rakenteita vahvasti määrittäviin tekijöihin. Siispä tervetuloa Ylioppilasteatterin esityksiin jatkamaan näiden kysymysten pohdintaa!

Salla Taskinen
Taiteellinen vastaava, Ylioppilasteatteri