16. marraskuuta 2007
Teksti:

Maanantai , lokakuun viimeinen päivä, kello 15.30. Valtakunnallisella YleX -radiokanavalla on käynnissä iltapäivälähetys. Kylie Minoguen Hearts ja Nightwishin Bye Bye Beautiful soivat. Pasilan radiotalon studiossa juontajat ovat juuri aloittamassa tietokilpailua, johon odotetaan kuuntelijoiden puheluita.
Samassa kerroksessa, valtavien levypinojen ja stereoiden välistä tervehtimään kiirehtii tiukkoihin farkkuihin ja valkoisiin trenditennareihin pukeutunut nuori mies.
Hän on Tomi Saarinen, YleX:n uusi musiikkipäällikkö ja samalla yksi suomalaisen musiikkibisneksen vaikutusvaltaisimmista henkilöistä: marraskuun alusta alkaen 28- vuotias Saarinen on päättänyt siitä, mitkä kappaleet pääsevät YleX:n soittolistalle.
Ja siinä onkin päättämistä.
Valtakunnallisen YleX:n soittolistoja on kritisoitu rutkasti, ja musiikkipäälliköt ovat saaneet palautteesta osansa. Edeltäjiä on haukuttu suurten levy-yhtiöiden suosimisesta ja siitä, että he ottavat soittoon vain helposti pureskeltavaa, kertakäyttöistä poppia.
Muuttuukohan meno, kun Saarinen on puikoissa?

Saarinen aloitti pestissään marraskuun alussa, kun virkaa vuosia hoitanut Heikki Hilamaa siirtyi vastaavaksi tuottajaksi Ylen internet- ja mobiilipalveluihin. Nimitys ei ollut yllätys. Ei, vaikka Saarinen on alle kolmekymppinen.
Työtoverit toteavat ykskantaan, että nuori mies sopii paikalleen mainiosti: hän tuntee sekä populaarimusiikin historian että osaa aavistaa, mikä teinejä villitsee puolen vuoden kuluttua. Saarisen uskotaan ottavan soittoon aikaisempaa enemmän uusia ja nousevia artisteja.
Itse nuori mies kommentoi tulevia linjauksiaan niukkasanaisesti.
”Meidän tehtävämme on välittää musiikkia ja populaarikulttuuria laajalle joukolle ihmisiä. Siksi kanavan on soitettava niin sanottuja hittejä. Samaan aikaan meidän on toimittava Yleisradion perusperiaatteiden mukaisesti ja tarjottava myös musiikkia, jota kukaan muu ei soittaisi.”
Esimerkiksi Stalingrad Cowgirlsin ja Brightboyn kaltaisten kotimaisten bändien olisi miltei mahdotonta saada valtakunnallista radiosoittoa ilman YleX:ää.
Saarisen oma musiikkiharrastus alkoi 21 vuotta sitten Satakunnassa Eurassa. Seitsemän ikäisenä pikkupoika innostui musiikista niin paljon, että pakotti Kauttuan paperitehtaalla työskennelleet vanhempansa ostamaan rummut, joita hän sitten hakkasi perheen omakotitalon autotallissa.
Muutamaa vuotta myöhemmin Saarinen soitti paikallisen koulun liikuntasalissa ensimmäisen dj-keikkansa – Vanilla Icea ja muita sen aikaisia listahittejä kahdella kasettisoittimella.
Pian vanhempien piti ostaa myös mikseri, vahvistin ja cd-soittimet. Laitteet pakattiin lähes joka viikko peräkärryyn ja poikaa kyydittiin pitkin Satakuntaa. Dj Tomppa -nimeä käyttänyt Saarinen soitti limudiskoissa kouluilla ja työväentaloilla.
”Niiden keikkojen myötä huomasin, että minulla on kyky saada ihmiset puolelleni puhumalla heille. Se sai miettimään, että radio saattaisi olla paikka, jossa voisin olla töissä.”
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Saarinen kuuli, että Ylen Satakunnan radio etsi harjoittelijaa syksyksi. Muutaman kuukauden pituiseksi kaavailtu harjoittelu venyi kuitenkin kahdeksi vuodeksi.
Radiotyö jäi hetkeksi, kun Saarinen pääsi Tampereen yliopistoon opiskelemaan kunnallistiedettä. Hän elätti itsensä opintotuella ja soittamalla rumpuja muun muassa Dave Lindholmin taustabändin riveissä. Satunnaisesti Saarinen työskenteli myös studiomuusikkona. Hänen rumpalin taitojaan voi kuulla esimerkiksi iskelmälaulaja Beritin levyllä.
”Soitan rumpuja sellaisillakin levyillä, etten edes kehtaa mainita niitä ääneen.”
Opinnot jäivät kesken yhden lukuvuoden jälkeen, koska Saarinen sai kesätöitä YleX:ää edeltäneestä Radiomafi asta. Musiikkipäälliköksi hän siirtyi YleX:n uuteen musiikkiin keskittyvän X-ryhmä -ohjelman tuottajan pallilta.

YleX-kanava syntyi vuonna 2002, kun Yleisradio teki radiouudistuksen. Radiomafi an seuraajaksi kaavaillun kanavan tarkoituksena oli houkutella Ylen taajuuksille nuoria, alle 35-vuotiaita kuuntelijoita, jotka olivat karanneet kuuntelemaan kaupallisia radiokanavia.
Julkisuudessa kanavauudistusta mollattiin: sen sanottiin kertovan Yleisradion kaupallistumisesta ja radiokulttuurin muutoksesta.
Aikaisemmin yleisö oli kuullut Ylen kanavilta yksittäisiä ohjelmia, mutta uudistus toi tilalle soittolistat ja ohjelmavirran.
Tällä hetkellä ainoastaan iltaisin tule vien YleX:n erikoisohjelmien juontajat saavat itse päättää, mitä musiikkia he soittavat. Muista kappaleista päättää Saarinen, sillä hän laatii viikoittain kanavan soittolistan.
Työssä auttaa eri ohjelmien juontajista ja tuottajista koostuva viiden hengen soittolistaraati, jolla on oikeus tehdä ehdotuksia soittoon otettavasta musiikista. Käytännössä jokaisella päiväsaikaan soivalla kappaleella pitää olla Saarisen hyväksyntä.
Katsotaanpa kanavan soittolistaa loka- marraskuun vaihteesta, jolloin musiikkivalinnat olivat Saarisen edeltäjän Heikki Hilamaan.
Listalla on Britney Spearsia, Antti Tuiskua ja James Bluntia . Mukaan on otettu myös Interpolia, The Hivesia ja Raappanaa, mutta valtaosa musiikista on massoille suunnattua poppia.
Miksi Yleisradio haluaa soittaa sitä mitä kaikki muutkin?
”Jos kanavalla soisi täysin vieras musiikki, kuuntelija vaihtaisi kanavaa. Totta kai minun unelmissani maail ma on sellainen, että kanavalle voisi tuutata kaikki omat indiesuosikkinsa, mutta niin ei voi tehdä. Meillä ei olisi enää kuuntelijoita.”

Niin. YleX:n kohderyhmälle nykylinja tuntuu tosiaan kelpaavan. Se on tällä hetkellä kuunnelluin kanava 15-24-vuotiaiden keskuudessa ja tavoittaa viikon aikana noin 900 000 yli 9-vuotiasta suomalaista. Kanavan kuuntelijamäärä on pysynyt lähes samalla tasolla parin viime vuoden ajan.
Saarisen mielestä keskivertokuuntelija pitää radiota kaverinaan: Suurin osa ihmisistä ei ole kiinnostunut uudesta musiikista, eikä uudesta soundista. He vaihtavat kanavaa, jos musiikki ei ole tuttua ja turvallista.
”Tiedän, että ensimmäinen tekemäni soittolista saa varmasti jotkut ihmiset kiroilemaan ääneen, mutta minun on luotettava siihen, että samat kuuntelijat alkavat myöhemmin pitää valitsemiani biisejä mahtavina.”
Hän ei osaa tai halua sanoa, miksi yksi kappale pääsee soittolistalle ja toinen jää sen ulkopuolelle. YleX ei Saarisen mukaan ainakaan kumartele suuria levy-yhtiöitä. Siitäkin kanavaa on matkan varrella syytetty.
Katkerimmat pienten levy-yhtiöiden artistit, esimerkiksi Nopsajalka , ovat kysyneet, pitäisikö levyjen kansiin tunkea seteleitä, jotta tie soittolistalle tasoittuisi.
”Jos minut saa kiinni siitä, että suosisin jotakin tiettyä levy-yhtiötä, niin saa tulla kertomaan ja näyttämään todisteet. Yleisradio on minulle tärkeä laitos, ja me olemme lahjomattomia ja kaupallisten intressien ulkopuolella.”
”Sille en tietenkään voi mitään, että suuret levy-yhtiöt julkaisevat merkittävän osan kaikesta musiikista.”

Saarinen ei mielellään puhu itsestään, eikä varsinkaan omasta lempimusiikistaan. Suosikkibändiä ja parasta radiokanavaa saa tivata turhaan: ammattimainen musiikkipäällikkö kun ei mainitse yhtäkään nimeä.
”Sen voin kertoa, että viime kesänä kuuntelin läpi pinon vanhaa punkia ja hard corea, koska uuden musiikin tulvassa on hyvä muistuttaa itseään siitä, minkälaista musiikkia tehtiin, kun itse oli teini-iässä.”
Ja ne soittolistat? Kysytään vielä kerran, mikä muuttuu.
”Tuo on kysymys, johon kaikki haluavat vastauksen, mutta sen tiedän, ettei dramaattisille muutoksille ole tarvetta. Minun täytyy ensiksi muodostaa käsitys, miltä kanavamme kuulostaa kokonaisuutena ennen kuin voin miettiä, pitäisikö esimerkiksi soittolistan rakennetta muuttaa.”

Marraskuun ensimmäisenä perjantaina kello 13 Saarisen ensimmäinen soittolista ilmestyy YleX:n sivuille.
Katsotaan. Ei tosiaan dramaattisia muutoksia: Sugababesia, Fergietä ja Happoradiota. Soittolista on Saarisen käyttämiä sanoja lainaten tuttu ja turvallinen, sillä kanava soittaa yhä edelleen massoille suunnattu poppia, kuten se teki Heikki Hilamaankin aikoina.
Saarisen edeltäjät ovat siirtyneet musiikkipäällikkönä työskentelemisen jälkeen esimerkiksi Yleisradion ohjelmajohtajan ja populaarimusiikin päällikön tehtäviin. Saarinen ei osaa vielä ajatella tulevaisuutta, vaan haluaa totutella uuteen työhönsä.
”Työkaverit tulivat puhumaan minulle jo kaksi viikkoa ennen kuin aloitin, että minne kaikkialle voin jatkaa, kun lopetan musiikkipäällikkönä. Toivottavasti vielä tämänkin pestin jälkeen Yleisradio katsoo, että tuo Saarinen on sellainen kaveri, jota voi hyödyntää ammatillisesti.”

Tuomas Kokko
Kuva Susanna Kekkonen