16. marraskuuta 2007
Teksti:

”Jotkut väittävät, että lätkä on järjetöntä: pelaajat huitovat kepillä muovikokkaretta. Silti sitä on mahtava seurata ja välillä jopa itkeä onnistumisen ilosta.
    Hyvä lätkäottelu liikuttaa samalla lailla kuin musikaali tai hyvä elokuva. Parhaita ovat pelit, joissa Suomi on ensin todella syvällä, mutta sitten joukkue nousee henkisen kantin ansiosta voittoon. Olisi tylsää, jos Suomi voittaisi aina ihan kuusnolla.
    Tykkään katsoa lähinnä maaotteluita, niistä tulee yhteisöllinen fiilis.

Lokakuussa löysin YouTubesta parhaita paloja vanhoista turnauksista. Yksi vanha maali sai minut kyynelehtimään ilosta koneen äärellä.
    En muista, mikä peli oli kyseessä, ja kuka maalin teki. Sillä ei ole minulle väliä. Liikutus johtui todella kiperän väännön jälkeisestä, oikean tahtotilan tuomasta onnistumisesta.
    Katsoin muidenkin kuin vain suomalaisten maaleja. Ovathan esimerkiksi Ruotsin Forsberg ja Zetterberg sekä monet tÅ¡ekkiläiset ihan kunuja!

You tubesta tuntuu siistiltä katsoa myös Suomen verkkoon tehtyjä hienoja maaleja. Pelihetkellä ne ovat tietenkin harmittaneet.
    Muistan hyvin, kun katsoimme vuonna 2003 kaverin 30-vuotissynttäreillä Suomen ja Ruotsin välistä MM-peliä. Olimme äänitysstudiossa, jossa oli hillitön kuvaruutu ja isot kaiuttimet.
    Suomi johti 5-1, ja me huusimme. Sitten Suomi kadotti totaalisesti henkisen kanttinsa, ja Ruotsi voitti 5-6.
    Pelin jälkeen synttärit lopahtivat kymmeneksi minuutiksi.
    Mutta sitten päätimme, että paskat pelistä, ja jatkoimme juhlia.”

Janne Salomaa