02. marraskuuta 2007
Teksti:

”Kun kohtaan vastustajan, jota en ole ennen kohdannut, tutkin hänen aikaisempia pelejään. Esimerkiksi videoiden avulla saa hyvän käsityksen ihmisen pelityylistä”, Kenny Dubois sanoo.
    Bostonilainen Dubois, 34, on lajinsa huippunimiä: USA:n parhaimmaksi rankattu pelaaja. Kuluvalla kaudella hän on voittanut jo Las Vegasin, Uuden-Englannin ja Shawiniganin turnaukset, ja tänään hän on taas ennakkosuosikki. Ottawa-joen ranskankielisellä rannalla sijaitsevassa Gatineaun kaupungissa on alkamassa Pohjois- Amerikan laajuinen Canada Challenge – turnaus. Viikonlopun aikana selviää, kuka on kuningas lajissa, jonka sanotaan olevan shakkia 1 000-kilometrin tuntivauhdilla.
    Siis pöytälätkässä.

Keskustan ulkopuolella sijaitsevan konferenssihotelli Clarionin kellarikerroksessa on urheilujuhlan tunnelma. Pelaajat sekoittavat urheilujuomia ja hivelevät amulettejaan, kuten lapsuudesta saakka mukana kannettuja onnenkiekkoja.
    Osallistujia on yhteensä 52 ja ikähaitari on laaja. Sukupuoli jakauma sen sijaan on suppea: paikalla on yksi naispelaaja. Miehiä saattamaan saapuneet vaimot ja lapset katoavat kaupungille jo ennen ensimmäisen kierroksen alkua.
    Ulkonäöltään pöytäjääkiekkoilijat ovat kirjavaa joukkoa. On hinteliä taitureita ja karskeja pelimiehiä. Sänkipartainen Kenny Dubois on kuin oikea jääkiekkoilija. Hänen t-paidassaan lukee ”My drinking team has a hockey problem”. Rotevan miehen käsissä muovinen pelilauta näyttää helposti särkyvältä.
    Duboisin luulisi olevan pelissä vahvoilla: mies treenaa kiihkeimpinä aikoina jopa 15 tuntia viikossa. Harjoitusottelut parantavat psykologista silmää – siis vastustajan pelityylin ja kikkojen tunnistamista. Henkilökohtaisissa treeneissä taas opetellaan tuntemaan pelaajien liikeradat ja ulottuvuudet.
    Duboisin erityisvahvuus on nopeus. Paljas silmä näkee vain välähdyksen, kun hän tekee monimutkaisen pelikuvion päätteeksi maalin.
    Tällä kertaa mielikuvaharjoituksiin ja strategiapalavereihin ei ole kuitenkaan ollut aikaa, sillä Dubois meni naimisiin kuukausi sitten.
    ”Aion pitää vain hauskaa, mutta totta kai lähden aina voittamaan.”

Torvi törähtää ensimmäisen kierroksen merkiksi ja virallinen turnauskiekko putoaa ruotsalaisen Stiga-pelilaudan keskipisteeseen. Kuuluu ähinää. Viisi minuuttia kestävät ottelut seuraavat nopeassa tahdissa toinen toisiaan. Harrastelijat erottuvat pelimiehistä.
    Lyhyt peliaika pakottaa nopeisiin ratkaisuihin. Ehkä siksi moni omaksuu ottelunaamion. Vastustajan itseluottamusta horjutetaan nokkelilla kommenteilla: ”Anteeksi, mutta en tiedä, miten häviö sanotaan ranskaksi.”
    Muutama pelaaja luottaa ritualistiseen hiljaisuuteen. Se ei tarjoa tarttumapintaa viisasteluille. Tenniksen tapaan kyseessä on kuitenkin herrasmieslaji. Pahimmatkin solvaajat kättelevät toisiaan ottelun jälkeen.

Duboisin ohella turnauksen toinen ennakkosuosikki on Kanadan paras pelaaja, Junior Gélinas, 33. Gélinasia on pidetty kanadalaisen pöytäjääkiekon legendana vuodesta 2004, jolloin hän esiintyi Thor Henriksonin ohjaamassa elokuvassa Table Hockey: The Movie.
    Kevyt Pepsiä juova Gélinas imuttaa henkosia pikkusikarista hotellin parkkipaikalla ja kertoo hurahtaneensa pöytäjääkiekkoon 7-vuotiaana.
    ”Serkkuni pelasi paikallisessa liigassa, ja se oli minusta aivan mahtavaa puuhaa.”
    Gélinas päätti tulla vähintään yhtä hyväksi ja treenasi joskus yksinään keskellä yötä. 12-vuotiaana hän oli niin taitava, että pääsi poikkeusluvalla mukaan paikalliseen liigaan, jonka ikäraja oli 18 vuotta. Liigan ottelut järjestettiin paikallisessa ravintolassa.
    ”Pyysin vanhempia kavereita pelaamaan tosissaan minua vastaan ja niin he tekivät. Silloin todella halusin olla tässä lajissa maailman paras.”
    Nyt Gélinasin katse on jo seuraavassa sukupolvessa. Hänen 5-vuotias poikansa pelaa pöytä jääkiekkoa isäänsä vastaan. ”Se ei ole helppoa hänelle”, hän naurahtaa.
    ”Tulin tänne tapaamaan ystäviä, mutta olen pettynyt, jos en pääse viiden parhaan joukkoon.”

Dubois ja Gélinas raivaavat tietään kohti välieriä varman oloisesti, mutta sitten tapahtuu jotain outoa. Bernie Kunzler tiputtaa Gélinasin välierissä suoraan neljässä ottelussa luvuin 3-1, 7-4, 6-5 ja 2-1. Moni on ymmällään.
    ”Tämä ei todella ollut Gélinasin parhaita turnauksia”, arvioi kisajärjestäjä Pascal Thériault.
    Turnauksen voittoon luistelee lopulta Dubois, joka kukistaa Gélinasin maanmiehen Hugues Déryn neljässä ottelussa.
    Miltä nyt tuntuu?
    ”Bostonin turnaus on yleensä kovatasoisin, mutta Gatineauhun saavutaan joka puolelta Pohjois-Amerikkaa. Siksi oli mukavaa voittaa täällä”, Dubois sanoo. Palkintona on pleksilasista tehty lohkaremainen pokaali. Ja 605 pistettä maailmanlistalla.
    Niin. Pöytälätkällä on tosiaan maailmanlista ja myös maailmanmestaruuskisat. Dubois on tällä hetkellä kansainvälisen pöytäjääkiekkofederaatio ITHF:n rankinglistan sijalla 142. Voitto Canada Challengessa ei siis vielä ole unelmien täyttymys – eurooppalaisten kiekkotaitureiden peittoaminen olisi.
    Lajin maailmanmestari on nimittäin 17-vuotias Roni Nuttunen Raisiosta. Viiden parhaan pelaajan yhteispisteillä mitattuna lajin ykkösmaa on Ruotsi, Stigapelilaudan koti. Suomi on kuitenkin hyvänä kakkosena.
    Euroopan-voittoja hamuaa myös Gélinas. Edellisen kerran hän pelasi Euroopassa vuonna 2002 osallistuessaan Swedish Championshipiin. Sijoitus: 49.
    ”Se oli masentava, mutta tavattoman opettavainen matka. Me kanadalaiset emme vielä silloin tienneet mitään eurooppalaisesta pelityylistä.”
    Gélinasin mukaan eurooppalaisten voima on viileissä ratkaisuissa.
    ”Te tarkkailette rauhallisesti ja etsitte virheitämme, kun me pelaamme vauhdilla ja intohimoisesti.”
    Lisänä on kotikenttäetu. Kansainvälisiä kiekkokuvioita dominoiva ruotsalainen Stigalauta löi itsensä läpi Pohjois-Amerikassa vasta 1990-luvulla.
    Samaa sanoo Kenny Dubois, joka on pelannut eurooppalaisissa turnauksissa seitsemän kertaa. ”Suurin unelmani? Voittaa joskus maailmanmestaruus, Swedish Championship tai Roni Nuttunen.”

Aleksi Moisio

Maailmanmestari Nuttunen

Pöytälätkän maailmanmestari ja Pohjois-Amerikan huippupelaajien unelmavastustaja on raisiolainen Roni Nuttunen. 17-vuotias Nuttunen on harrastanut lajia kuuden vuoden ajan. Hän alkoi pelata pöytälätkää, koska joutui lopettamaan jalkapalloilun polvivaivojen vuoksi.
    ”Se oli ihan sattumaa. Yksi kaverini vain kertoi, että täällä meidän seudulla voi pelata pöytälätkää seurassa. Aluksi vain katselin sivusta, kun toiset pelasivat, mutta siitä se sitten lähti”, hän kertoo.
    Nuttunen voitti mestaruuden itselleen viime kesänä Moskovassa pelatuissa MM-kisoissa. Hän on pelannut pöytälätkää lähes joka päivä kuuden vuoden ajan.
    Maailmanmestaruuden saavuttamisen jälkeen harjoittelua on voinut vähentää.
    ”Pelaan kavereideni kanssa pari kertaa viikossa, mutta silloin useita tunteja kerralla.”
    Tällä hetkellä Nuttunen pitää yllä pelikuntoaan kiertämällä Suomen pöytäjääkiekkoliitto ry:n järjestämissä turnauksissa.

Tuomas Kokko

Pöytälätkän vuosikymmenet

1932: Torontolainen Donald H. Munro kehittää ensimmäisen pöytäjääkiekkopelin lapsilleen
joululahjaksi puusta ja metallista. Munron pelilauta valtaa kanadalaiskodit.

1939: Ruotsalainen pelivalmistaja Aristospel tutustuu Munron lautaan ja muokkaa sitä. Uusi
Puck-lauta mahdollistaa pelaajien laajemman liikkumisen tankojen ja railojen avulla.

1954: Montrealilainen Eagle Toys tuo Kanadan markkinoille tangoilla ja railoilla varustetun National Hockey Gamen. Myös Munro muuttaa lautaansa. Kaksikko valtaa Pohjois-Amerikan markkinat.

1957: Ruotsalainen Stiga tuo markkinoille ensimmäisen lautansa.

1968: Amerikkalainen Servotronics ostaa Munron. Eagle Toysin uudeksi omistajaksi amerikkalainen Coleco.

1972: Aristospel tekee konkurssin. Stigan menestystä Euroopassa ei uhkaa kukaan.

1975: Videopelit laskevat pöytäjääkiekon suosiota Pohjois-Amerikassa.

1982: Swedish Championship järjestetään ensimmäisen kerran.

1989: Ensimmäiset maailmanmestaruuskisat Tukholmassa.

2005: International Table Hockey Federation perustetaan.