19. lokakuuta 2007
Teksti:

Muistan ne yläasteen oppitunnit hyvin tarkasti.
    Istuimme hämärässä auditoriossa punaisilla penkeillä, ja liikunnanopettajan oli tarkoitus pitää meille seksivalistusta. Käytännössä se tarkoitti, että hän laittoi videon pyörimään ja yritti herätellä keskustelua aiheesta.
    Mutta siitä ei tullut mitään: Video vain punastutti ja nauratti meitä murrosikäisiä poikia. Eikä meistä ollut edes keskustelemaan seksistä. Suurin osa meistä istui hiljaa ja punasteli, kun kovaäänisimmät yrittivät vitsailla videon sisällöstä.
    Kun tein tämän lehden sivuille 14-17 jutun koululaisille suunnatuista valistusvideoista, sain kuulla, että vielä tänäkin päivänä monet nuoret joutuvat katsomaan samoja videoita kuin minä 1990- luvun puolivälissä. Siis siitä huolimatta, että ne vaikuttivat vanhanaikaisilta jo silloin. Voin vain kuvitella, kuinka paljon tällä hetkellä yläastetta käyvät nuoret nauravat videoiden permanenteille ja pastellisävyisille neuleille.
    Kaikki nuo valistusvideot löytyvät Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskuksen kellarista. Tavoitteena kuitenkin on, että tulevaisuudessa kaikki opetusmateriaali siirtyy internetiin. Mutta sitä odotellessa koululaiset saavat onneksi nauttia kömpelöistä näyttelijäsuorituksista ja luonnottomilta kuulostavista repliikeistä.
    Vaikka videot saattavat vaikuttaa tahattoman koomisilta, on syytä muistaa, että se ei tarkoita niiden kaiken asiasisällön vanhenemista. Opetukset ehkäisystä olisi syytä ottaa tosissaan, vaikka aiheesta puhuvalla ihmisellä olisikin törkeä permanentti.

Tuomas Kokko