07. syyskuuta 2007
Teksti:

Esittelin taannoin anopilleni USB-muistikorttia. Kerroin kortin sisältävän parikymmentä kirjaa, kaksituhatta valokuvaa, pari elokuvaa ja tilaakin on vielä vaikka kuinka paljon. Tilaa? hän ihmetteli. Muistikortti on pieni, kolme neliösenttiä.
    Ero abstraktissa tila-ajattelussa löytyy sukupolvien välistä.
    Kolmen viime vuosikymmenen aikana tiedonkäsittely on kokenut vallankumouksen. Usean taidelajin konkreettinenmuoto on saattanut säilyä, mutta sen varastointi ja ilmenemismuoto ovat muuttuneet.
    Musiikki siirtyi tallenteelta näkymättömäksi tiedostoksi, kotivalokuva-albumi muutti kovalevylle, elokuvaa ei tarvinnut hakea kioskilta. Ne edustivat itseään symbolisilla kuvakkeilla kuvakkeiden suuressa maalauksessa, näyttöikkunassa.

”Konstruoimme avaruutta ylhäällä ja alhaalla, oikealla ja vasemmalla, edessä ja takana, lähellä ja kaukana olevan kautta”, kirjoitti ranskalainen kirjailija Georges Perec määritellessään tilaa.
    Tämä on anopin sukupolvelle tuttua. Se on tottunut arvioimaan arkisia käytännön asioita: kuinka pitkä on matka mökiltä kotiin, minkä verran sohva vie olohuoneen pinta-alasta, onko viisi minuuttia lyhyt vai pitkä aika keittää kananmuna?
    Ennen tietotekniikan läpimurtoa konkreettiseen tila-ajatteluun tottunut vanhakansa puhisi:
    ”Uskon vasta kun näen”.
    Digitaalinen tila on näkymätöntä ja näkyvää.Visuaalisimmillaan se on Second life-virtuaalimaailmassa, jossa kiinteistövälittäjät kauppaavat maata ja vuokraavat asuntoja, varkaat murtautuvat kotiisi ja slummitrakennetaan salaa joutomaalle.
    Virtuaalitodellisuus ei ole kuitenkaan kosketeltavaa perinteisessä mielessä. Se on metaforan metaforaa, käsitteellistämisen suurin sopimus. Se on ulottuvuus, jonka kuvittelemme kuvakkeiden avulla.

Jos USB-kortin tila-avaruus hahmottuu anopin sukupolvelle, Second lifeen tai Habbo-hotelliin tottuminen voi olla askelta vaikeampaa. Minkä takia ostaa virtuaalihuoneeseensa sohvapöytä? Miksi vuokrata digipihalleen vahtikoira?
    Visualisoidussa verkkoyhteisössä hyödykkeen ostaminen on kuin ostaisi mielikuvan, brändin ilman tuotetta. Kuin ostaisi jotain kuviteltua tilaan, jota ei voi kuvitella.

Ville Hytönen

Kirjoittaja on turkulainen runoilijaja Savukeidas Kustannuksen kapteeni.
ville.hytonen (at) savukeidas.com