07. syyskuuta 2007
Teksti:

Michael Moorea on kritisoitu vaikka mistä, mutta merkittävän kolauksen vasemmalta huutelevan dokumentaristin maine saa Manufacturing dissent -dokumentissa.
    Debbie Melnykin ja Rick Cainen dokumentti seuraa Moorea vuonna 2004. Haastatteluja välttelevä ohjaaja ei anna sellaista myöskään Moore-faneiksi tunnustautuville kanadalaiskollegoille, useista yrityksistä huolimatta.
    Tapahtumakulku on tuttu Mooren läpimurtodokumentista Roger ja minä (1989). Siinä General Motorsin johtaja Roger Smithin välttelee sinnikkäästi Mooren mikrofonia – tai niin Moore ainakin antaa ymmärtää. Melnyk ja Caine esittävät dokumentissaan Smithin antaneen Moorelle kaksikin haastattelua.
    Manufacturing dissent syyttää Rogeria ja minää ja Bowling for Columbinea (2002) monesta muustakin tapahtumien kronologiaa tai itse tapahtumia koskevasta vääristelystä.
    Manufacturing dissentin kritiikki tuntuu olevan vankalla pohjalla. Huolestuttavinta on väitettyjen vääristelyjen luonne: ne on tehty, jotta alun perin dramaattinen asetelma näyttäisi entistäkin dramaattisemmalta. Miksi Moore ei ole luottanut siihen, että epäkohdat vakuuttavat sellaisinaan, ilman harhaanjohtavaa puliveivaamista?

Matti Rämö

Manufacturing dissent Rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla 20.-30.9.