07. syyskuuta 2007
Teksti:

Opiskelujeni alkuvuosina eräällä kiinteä katseisella ystävälläni oli tapana yllättää kysymällä ”oletko onnellinen”. Nuorelle ja vakavalle filosofinalulle kysymys oli epämiellyttävä. Enhän minä edes tavoitellut onnellisuutta – mieluummin onneton Sokrates kuin onnellinen sika!
    Sika ei osaa etsiä ymmärrystä niistä asioista, joita Sokrates päivät pitkät pohtii. Sika ei tiedä maailman epäoikeudenmukaisuudesta, ei vaikka itse lopulta joutuisi tämän epäoikeudenmukaisuuden uhriksi. Siksi me ihmiset uskomme, että sian onnellisuus on vähempi arvoisempaa kuin Sokrateen.

Viime syksynä sain käteeni brittiläisen ajatushautomon esitteen, jonka kannessa on tuttu kysymys ”are you happy”. New Economics Foundation julkaisee loistavaa Happy planet -indeksiä. Indeksi rankkaa maailmanvaltiot sen mukaan, miten paljon onnellisia elinvuosia ne kansalaisilleen tuottavat suhteessa luonnonvarojen kulutukseen.
    Happy planetissa Suomi ei jatka kilpailukyky ja koulutusvertailujen viitoittamalla voittojen tiellä. Sijoitus on 123. Indeksinmitalisijat menevät Vanuatulle,Kolumbialle ja Costa Ricalle. Lähes koko viidenkymmenen kärki koostuu saarivaltioista höystettynä Etelä-Amerikan ja Aasian mailla.
    Suomen heikko sijoitus ei johdu siitä, että olisimme tuhansien murheellisten laulujen maa, jossa kuollaan nuorena viinaan ja suruun. Tästä syndroomasta kärsivät vertailussa perää pitävät 50 afrikkalaista ja itä-eurooppalaista maata. Keskivertosuomalainen elää melko tarkalleen yhtä kauan ja suunnilleen yhtä onnellisena kuin keskiverto costaricalainen. Me vain käytämme elämäämme kolme kertaa enemmän luonnonvaroja.
    Happy planet -indeksin voisi nimetä myös Sika vai Sokrates-indeksiksi: joissain maissa onnellinen ja pitkä elämä on viisaammalla pohjalla kuin toisissa.

Meillä vaurautta pyritään kasvattamaan vimmatusti, mutta se ei tee meitä sen tyytyväisemmäksi elämäämme kuin bhutanilaisiakaan(sijoitus 15.). Samaan aikaan niin kansalaiset kuin poliitikotkin ovat liian pelokkaita pohtimaan, mitä oikeasti tekisimme ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Se kun voisi tarkoittaa materiaalisen kulutuksen karsimista, nykysuomeksi hyvinvoinnin kaventumista.
    Pitkän ja onnellisen elämän voi tuottaa selvästi muutenkin kuin ostamalla paljon tavaraa. Mutta jos haluamme enemmän Sokrateen kuin sian onnellisuutta, olisi sitä pohdittava yhteisenä tai jopa globaalina teemana.
    Henkilökohtaisella tasolla kysymys omasta onnellisuudesta ei ole lainkaan huono. Jotain siihen on pakko vastata.
    Sama oveluus piilee Happy planet -indeksissä. Joihinkin kysymyksiin senkin tulokset pakottavat hakemaan vastausta. Ainakin siihen, mitä opittavaa meillä voisi olla vanuatulaisilta.

Aleksi Neuvonen

Kirjoittaja on Demos Helsinki -ajatushautomon tutkija ja ympäristöjärjestö Dodon puheenjohtaja.
aleksi.neuvonen (at) gmail.com