21. syyskuuta 2007
Teksti:

Leena Huovinen
    Syntyi 1963 Savonlinnassa.
    Aaloitti opinnot Helsingin yliopistossa 1984, valmistui teologian maisteriksi 1992.
    1995 Huovinen vihittiin papiksi, ja tällä hetkellä hän työskentelee Helsingin seurakuntayhtymässä korkeakoulupappina sekä osa-aikaisena urheilupappina.

Kummallisista asumisjärjestelyistä

Ensimmäinen opiskeluajan asuntoni oli vanhan luokkakaverin kautta hankittu alivuokrakämppä, josta tiesin kaupunkiin muuttaessani vain osoitteen. Asunto osoittautui isoksi eiralaiskaksioksi, jossa sain asua yksin, sillä asunnon haltija opiskeli Ruotsissa.
    Kodistani tulikin pian ystävien kohtauspaikka. Se oli ensimmäisessä kerroksessa, joten ihmiset kiipesivät kylään ikkunasta, jos alaovi oli lukossa.
    Mentyäni naimisiin saimme mieheni kanssa töitä samaisen talon osa- aikaisina talonmiehinä. Työsuhdeasunnoiksi meille annettiin kaksi erillistä, vierekkäistä yksiötä. Toista käytimme makuuhuoneena ja toista olohuoneena ja keittiönä. Ensimmäisten lasten synnyttyä meillä oli sisähälyttimet, joiden avulla kuulimme toiselle puolelle, jos toisessa asunnossa nukkuvat lapset heräsivät.

Lapinlahden Linnuista

Me teologit järjestimme keväällä 1985 hyväntekeväisyystapahtuman Vanhalla ylioppilastalolla. Esikuvana oli Afrikan nälänhädän vuoksi järjestetty kansainvälinen hyväntekeväisyyskonsertti. Opiskelukavereiden bändille oli varattu keikka Vanhan vieressä olevalle aukiolle, Perunatorille. Lapinlahden Linnut oli kuitenkin silloin esiintymässä siinä. Emme tunnistaneet bändiä ja yritimme häätää sen pois, jotta kavereiden bändi Sewa Mobile olisi päässyt lavalle. En muista, miten tilanne päättyi, mutta todennäköisesti tunnetumpi bändi sai etusijan.

Kekkosen hautajaisista

Työskentelin opintojen ohessa suntiona Helsingin tuomiokirkossa. Minulla oli työvuoro muun muassa Urho Kekkosen hautajaisissa ja ensimmäisten naispappien vihkimyksessä.
    Kekkosen hautajaisiin tuotiin pari kuorma- autollista muistoseppeleitä, ja minun tehtäväni oli pitää alttari siistinä. Pääsin myös kättelemään Ruotsin kuningasta. Tilaisuudessa tuntui vahvasti, että Kekkonen oli ollut paitsi koko kansan Kekkonen, myös isä ja isoisä – yksityishenkilö, kuten me kaikki. Se oli hyvin koskettavaa.

Kiinalaisesta jätehuollosta

Työstä saadun palkan käytin matkustamiseen. Pisin reissu, jonka opiskelukavereiden kanssa tein oli kahden kuukauden rinkkamatka Kiinaan. Sikäläisessä junassa matkustimme epämukavilla, kovilla penkeillä, koska niihin sai halvimmat liput.
    Meille oli tärkeää, että huolehdimme eväshedelmien kuoret roskapussiin. Samaan aikaan muut matkustajat heittivät omat roskansa junan ikkunasta pientareelle.

Opintokirjojen merkinnöistä

Merkinnät suoritetuista opinnoista piti itse käydä hakemassa professorilta opintokirjaan. Toimin kurssiemäntänä, jonka tehtävä oli toimittaa jokaisen kurssin lopussa opiskelijoiden opintokirjat kangaskassissa professorille ja sitten takaisin opiskelijoille. Kahdeksan vuoden jälkeen opintokirjani oli kulunut ja siihen oli tallentunut koko opintohistoriani. Sitä selatessa tunsi konkreettisesti olevansa valmistunut teologian maisteri.

Elina Loisa
Kuvitus Ville Hyttinen