Markkinointi ja mainonta -lehti uutisoi jonkin aikaa sitten nettisivuillaan komeasti, että ”vahvasti aikuiset tulevat”. Lehden siteeraaman tutkimuksen mukaan vahvasti aikuiset ovat 50-65-vuotiaita kuluttajia, joita yhdistää tyytyväisyys, tasapainoisuus ja raha.
Kaikkiaan heitä on Suomessa jo 1,1 miljoonaa, ja osuus väestöstä kasvaa koko ajan.
Määritelmänä vahvasti aikuiset kuuluu samaan karsinaan kuin ”voimavuodet” ja ”harmaat pantterit”. Kaikessa ällöttävyydessään ne kaikki kuvaavat suurten ikäluokkien edustajia, jotka eivät halua olla vanhuksia niin kuin omat vanhempansa samassa iässä.
On totta, ettei kevyesti ruskettunut, päivät golfviheriöllä viettävä 63- vuotias eläkeläinen muistuta niitä mummoja ja vaareja, jotka aikoinaan jäivät samassa tilanteessa kiikkutuoliin kutomaan.
Yhtä vanha hän on silti.
Vanhuuden kierrättäminen yhä kaukaisemmaksi elämänvaiheeksi johtaa lopulta siihen, että vanhuus aletaan ymmärtää sairautena. Vanhuuteen konkreettisesti kuollaan.
Tästä pitäisi huolestua, koska oikeasti vanhus on kaunis sana. Se kertoo kunnioittavasti pitkästä elämästä, toisin kuin sen korvaajat.
Sitä paitsi suurten ikäluokkien itselleen ottama oikeus määritellä ajankulu omasta perspektiivistään vaikuttaa myös meidän muiden elämään. Niin kauan kun he eivät ole vanhuksia, me nyt pari-kolmekymppiset pysymme tyttöinä ja poikina, vaikka alkaisimme lähennellä ihan muita vuosikymmeniä.
Ja tyttösen on aika paljon vaikeampi vaikuttaa yhteiskunnassa kuin vahvasti aikuisen.
Milka Sauvala
