11. toukokuuta 2007
Teksti:

Lähes kaikki suomalaiset menestysohjelmat pohjautuvat ulkomaiseen formaattiin: Idols, Haluatko miljonääriksi?, Uutisvuoto, Big Brother, Ota tai jätä… Jopa Salatut elämät -saippuan runkona on australialainen formaatti.
    Formaattikauppa onkin valtava bisnes. Haluatko miljonääriksi? -ohjelman luonut yhtiö Cleador on tienannut formaatilla reilusti yli miljardi euroa. Broadcasters-tuotantoyhtiön luova johtaja Saku Tuominen puolestaan kertoo, että yhtiö on maksanut Uutisvuoto- formaatin käytöstä kahdeksan vuoden aikana kymmeniä tuhansia euroja.
    Periaatteessa mikään ei silti velvoita pulittamaan nerokkaasta ohjelmaideasta. Vaikka tv:n laulu-, tanssi- ja tietokilpailut pohjautuvat ohjelmaformaatteihin, ei niiden ideaa voi suojata tekijänoikeuslailla.
    ”Tekijänoikeus ei myöskään suojaa ohjelman rakennetta”, vahvistaa tekijänoikeusjuristi Minna Aalto-Setälä .
    Jotkut formaattiohjelman elementit sen sijaan voivat saada suojan. Tällaisia ovat esimerkiksi ohjelman nimi, musiikki ja Haluatko miljonääriksi? -kilpailussa visailua pyörittävä tietokoneohjelma.
    Miksi ja mistä ostajat sitten maksavat?

Kun tv- tai tuotantoyhtiö ostaa formaatin, se saa yksityiskohtaista tietoa ohjelman tekemisestä. Tieto on kirjattu niin kutsuttuun formaattiraamattuun, joka on ohjelmasta riippuen noin 30ˆ’200 sivua pitkä.
    ”Formaattiraamattu kertoo esimerkiksi, minkälainen juontaja kannattaa valita, millaiset kilpailijat kutsua, ja miten yleisön saapuminen studioon kannattaa toteuttaa”, Broadcastersin Saku Tuominen kertoo.
    Formaatissa siis maksetaan lipevän juontajan toistamista ärsyttävistä hokemista tai siitä tiedosta, että neljän seinän sisään suljetut julkisuudenkipeät nuoret tekevät kännissä typeryyksiä. Eikö tätä tietoa voisi vain kopioida ulkomaisilta tv-kanavilta?
    Ei onnistu, sanoo Tuominen.
    ”Alalla toimivat herrasmiessäännöt: jos kerran varastaa, työskentely muiden yhtiöiden kanssa vaikeutuu olennaisesti.”
    Ja vaikkei teossuoja koskekaan ohjelmaideoita, tuomioistuin ei katso suopeasti orjallista jäljittelyä.
    ”Suora kopiointi katsotaan sopimattomaksi menettelyksi, ja se on laitonta”, toteaa tekijänoikeusjuristi Lauri Kerosuo.
    Suomessa formaattikopioinnista ei ole käräjöity. Muualla Euroopassa muutama formaattiriita on ratkottu oikeudessa, mutta yleensä osapuolet ovat sopineet kiistat lakituvan ulkopuolella.

Entä jos haluaisin itse osingoille formaattikaupasta? Ostaako esimerkiksi Broadcasters ohjelmaformaatteja yksityisiltä ihmisiltä?
    ”Pääsääntöisesti kehittelemme ideoita vain yhtiön sisällä. Ulkopuolisten tarjoamat ideat ovat yleensä hyvin alkuvaiheessa, ja niiden kanssa pitää tehdä pari vuotta töitä ennen kuin formaatti on valmis”, Tuominen sanoo.
    ”Hyvään ideaan voimme kuitenkin ostaa kaikki oikeudet kertakorvauksella.”
    Entä voinko olla varma, että alan herrasmiessopimus pätee, kun vastassa on vain yksi ihminen? Mistä tiedän, ettei ideaani varasteta?
    ”Koskaan emme ole varastaneet”, Tuominen vannoo.
    Juristi Kerosuo puolestaan sanoo, ettei kannata esitellä formaatti-ideaa ihmiselle, johon ei luota.
    ”Ja jos esittelee, kannattaa kopio ideasta sulkea kirjekuoreen ja antaa kirje asianajajan säilytettäväksi.”

Janne Salomaa
Kuva Nelonen Media