25. toukokuuta 2007
Teksti:

”Kriisiyrityksen toimitusjohtajaksi on helppo mennä, koska tehtävässä ei oikeastaan voi epäonnistua. HYY Yhtymän kaltaisen hyvin hoidetun yrityksen toimitusjohtajaksi on paljon vaikeampaa ryhtyä”, sanoo Heikki Härö .
    Hän on opiskelijoiden seuraava kirstunvartija – Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) talousjohtaja ja HYY Yhtymän toimitusjohtaja.
    Ensi vuoden alusta alkaen Härön vastuulla on, että tunnetusti varakkaan ylioppilaskunnan eurot sijoitetaan fiksusti. Käytännössä siis se, että opiskelijat niin nyt kuin tulevaisuudessa saavat edullisia ja laadukkaita palveluja, kuten hyvää kuppilaruokaa ja käteviä järjestötiloja.
    Härö saa hypätä kyytiin vauhdissa. Ylioppilaskunta on vastikään sijoittanut roiman potin kiinteistöihin: Kamppiin nousee kolmas ylioppilastalo ja Jollaksessa kunnostetaan Villa Kuunari -huvilaa. Lisäksi HYY Yhtymä osti keväällä Yliopistopainon kustannustoiminnan ja myi matkatoimisto Kilroyn. Ylioppilasaukion alle taas rakennetaan uutta liiketilaa.
    Näitä hankkeita Härö ei kuitenkaan suostu vasta valittuna johtajana kommentoimaan. Hän haluaa ensin penkoa papereita ja selata tiedostoja rauhassa sekä ennen muuta keskustella tulevien alaistensa kanssa.
    Keskustelu onkin sana, jota Härö toistaa lause toisensa jälkeen.
    ”Uskon johtamisessa siihen, että viisaus ei voi keskittyä yhteen päähän. Yleensä muut ihmiset ovat viisaampia kuin minä”, hän sanoo.

Härön sukujuuret ovat Pohjanmaalla, syntyjään hän on Helsingistä. Koti oli lapsuus- ja nuoruusvuosina Suomenlinnassa. Ei ”armeijasaarella” eikä ”Valmetin saarella” vaan ”sekalaisten hörhöjen saarella”.
    Härön isä työskenteli Museovirastossa ja äiti hoiti lapsia, Häröä ja hänen kaksoisveljeään kotona. Lukion ja armeijavuoden jälkeen Härö pyrki lukemaan oikeustieteitä. Veli oli jo päättänyt seurata isän ja taidehistoriaa lukeneen äidin jalanjälkiä humanistiseen tiedekuntaan, ja siksi piti keksiä jotakin muuta.
    Oikeustieteellisestä Härö muistaa ennen muuta hyvän kaverihengen.
    ”Meitä oli semmoinen kymmenen opiskelijan porukka. Luimme samaa vauhtia ja kävimme aina samoissa paikoissa. Kopioimme luentomuistiinpanot samalta tytöltä ja pärjäsimme tenteissä paremmin kuin se tyttö. Se oli tosi epistä”, hän kertoo.
    Härö kartutti opiskeluaikanaan myös lakimieskokemusta. Hän työskenteli viinaan menevän rikosasianajajan ainoana alaisena.
    ”Se oli hyvin opettavaista. Pomoni soitti aina aamulla, että minä täällä, en tule tänään toimistoon. Ymmärsin heti, mistä on kyse ja hoidin kaikki jutut”, hän muistelee.
    Valmistuttuaan Härö teki töitä muun muassa pankkialalla kunnes siirtyi vuonna 1990 rahoituspäälliköksi ja myöhemmin rahoitus- ja lakiasiainjohtajaksi kiinteistöalalla toimivan perheyhtiön Raken palvelukseen. Viime keväänä hän haki aikuiskoulutusfirma Adultan hallintojohtajan pestiä ja sai sen.
    HYY Yhtymän työpaikkailmoitus osui silmiin Helsingin Sanomien sivuilla vuodenvaihteessa. Päätös paikan hakemisesta ei ollut helppo.

”Olen ollut nykyisessä työpaikassani varsin vähän aikaa ja viihtynyt hyvin. Ihmiset ovat mukavia ja vastuuntuntoisia”, Härö sanoo.
    Vaikka HYY Yhtymä tuntui aloiltaan ja ympäristöltään yritykseltä, jossa voisi viihtyä, askarruttivat Häröä yritysmaailman ja ylioppilaskunnan liiketoiminnan erot. Voiton tahkomisen logiikan sisäistäneen johtajan ei olisi välttämättä helppoa sopeutua luotsaamaan opiskelijoita, jotka tahtovat milloin kallista luomulihaa, milloin eettisiä sijoitusratkaisuja.
    Normaalissa yritystoiminnassa ei kauniista periaatteista huolimatta käytännössä usein mietitä arvoja, muuten kuin ehkä esimerkiksi strategiaprosessin yhteydessä. HYY Yhtymässä ne ovat korostetusti esillä vaikuttavat käytännön liiketoimintaankin. Jos ja kun samalla pyritään mahdollisimman hyvään tulokseen, voivat nämä asiat ainakin periaatteessa johtaa ristiriitaan”, Härö sanoo.
    Sitten hän täsmentää.
    Mutta tässähän noudatetaan sitä linjaa, jonka yhtiön hallitus on päättänyt, ja yhtiön palkatun johdon pitäisi pitää nämä kirkkaana mielessä.”

Omien sanojensa mukaan Härö on johtajana mahdollisimman vähän autoritaarinen. Hän on myös luottavainen ja epämuodollinen. ”Ehkä vähän liiankin.”
    Härön entinen esimies, Adultan toimitusjohtaja Leena Sairo kertoo samaa.
    Hän lisää Härön johtajaominaisuuksiin vielä adjektiivit asiakeskeinen, nopea, perusteellinen, oikeudenmukainen ja ahkera. Siis kympin pomo?
    ”No ehkä Heikki voisi joskus kuunnella enemmän sitä, mitä muilla on sanottavana. Mutta toisaalta se on kaikkien esimiesten ongelma, minunkin”, Sairo pohtii.
    Hän toteaa myös, että entinen alainen on melkoinen työnarkomaani.
    HYY:n Härö vakuutti yhteensä kolme kierrosta ja kuutisenkymmentä haastattelijaa sisältäneen valintaprosessin aikana kiinteistöalan tuntemuksella. Ylioppilaskunnan varoista suuri osa on kiinni keskustan arvokiinteistöissä, ja kokemus alasta on eduksi.
    Härön valttina pidettiin myös sitä, että hän tuntee HYY Yhtymän omistajan ylioppilaskunnan ja sen edustajiston ennalta. Hän istui 1980-luvulla HYY:n hallituksessa Akateemisten liberaalien jäsenenä, vaikkei oikeastaan perustanut politiikasta.
    ”Oikikseen päädyttyäni havaitsin, että olen kauhean arka ja ujo. Silti minulla oli suuri tarve vaikuttaa asioihin. Siksi melkein pakotin itseni tilaisuuksiin, jossa jouduin ottamaan kantaa asioihin”, Härö sanoo.
    Opiskelumuistot liittyvät kuitenkin enemmän oikikseen kuin opiskelijapolitiikkaan.
    ”En ollut missään nimessä vahva vaikuttaja, se ei ollut minun juttuni. Rehellisyyden nimissä olin siellä varmaankin liberaalien edustajana siksi, etteivät he keksineet ketään muuta”, Härö sanoo.
    Hän uskoo, että HYY ja sen yritystoiminta ovat nykyisin riviopiskelijalle tutumpia kuin hänen opiskeluvuosinaan, ehkä siksi että sekä ylioppilaskunta että HYY Yhtymä kertovat toiminnastaan huomattavasti takavuosia avoimemmin.
    ”Se on hirveän iso asia, koska tämän kaltainen yhteisö perustuu suurilta osin avoimuuteen ja siihen, että asioista keskustellaan. Jos kaikilla, tai niillä jotka haluavat tiedon, ei ole sitä riittävästi käytössä, on vuoropuhelu todella vaikeaa.”
    Edustajiston jäsenet kuitenkin kiistelevät vähän väliä siitä, kuinka luottamuksellisesti ylioppilaskunnan talouteen ja liiketoimintaan liittyviä asioita pitää käsitellä. Syytelläänpä HYY:n päättäjiä kuppilakeskusteluissa jopa salailusta.
    Härö ei ota nykyiseen tilanteeseen kantaa. Hän sanoo pyrkivänsä mahdollisimman avoimeen kulttuuriin.
    ”Ketään ei tuomita, ketään ei torpata, eikä keneenkään suhtauduta kriittisesti vain sen takia, että esittää mielipiteitä, joista joku muu on ehkä eri mieltä”, hän sanoo.
    Edustajistolle hän haluaa välittää tietoa muun muassa säännöllisillä tapaamisilla, joissa keskustellaan HYY Yhtymän toimialojen ajankohtaisista kysymyksistä. Vaikkapa siitä, mitkä ovat kustannusalan tämän hetken suuret tuulet tai minkälaista kilpailua käydään kaupungin ravintolamaailmassa.
    ”Eikä se sitten voi tarkoittaa sitä, että yhtymän johto tai ylioppilaskunnan talousjohtaja kertoo HYY:n edustajille, mitä heidän tulee ajatella. Silloin asia kääntyy jossain vaiheessa itseään vastaan.”

Kun nykyinen HYY Yhtymän toimitusjohtaja Linnea Meder aloitti työnsä, puhuttiin siirtymäkauden johtajasta. Edeltäjä Tapio Kiiskinen oli istunut paikalla yli 30 vuoden ajan, ja Mederin eläkeikään oli aikaa vain viisi vuotta.
    Härö on vasta 50-vuotias, ja aikaa vaikuttaa HYY Yhtymän johdossa on rutkasti. Hän sanoo odottavansa suhteellisen pitkää työrupeamaa, jonka aikana ehtii nähdä oman työn tulokset. Kysymys siitä, mikä vuodenvaihteessa muuttuu, saa kuitenkin kiemurtelemaan.
    ”Muutos ei ole itsetarkoitus. Uuden toimitusjohtajan tulee aina jättää jotenkin jälkensä yhtiöön, ja se johtaa usein siihen, että on pakko muuttaa joitakin asioita. Tärkeää on kuitenkin, ettei tehdä muutoksia vain muutoksien takia”, hän sanoo.
    Ja tästäkin pitää keskustella.
    ”En se ole oikeastaan minä, joka muutoksista päättää. Tuon varmasti joitakin kysymyksiä ja ajatuksia esiin, mutta minä ja yhtiön muu johto yhdessä keskustelemme ja katsomme”

Elina Kervinen
Kuva Satu Haavisto