25. toukokuuta 2007
Teksti:

Rakkaat opiskelutoverit: on hyvästien aika. Aion viettää valmistujaisiani Ylioppilaslehden kevätjuhlissa.
    Gradua kirjoittaessani sain vertaisarvion lukijaltani. ”Minua on kiusannut se, että laitoksenne ei ole kovin empiirinen. Siellä otetaan pohdiskeleva asenne asioihin ja suorastaan vältetään varsinaisiin kokeisiin antautumista”, lukija kirjoitti.
    ”Sopiva nimi laitoksellenne olisi ehkä erotiikan filosofi sen sosiologian laitos. Älkää siis enää odottako laitoksella, vaan esittäkää kaikki hypoteesinne ja pyrkikää kokeellisesti todistamaan ne vääriksi. Sitten saatte nähdä, mikä teoria kestää tarkastelua.”
    Lukijan ei tarvitse olla huolissaan: opinnoillani on vahva empiirinen pohja. Tosin ystäväni ovat olleet kenttätutkimuksessa korvaamaton apu.

Millainen sitten on hyvä empiirisen erotiikan tutkija? Hän on perehtynyt syvällisesti erikoisalueeseensa ja käyttänyt tähän perehtymiseen runsaasti aikaa ja voimavaroja. Hyvä tutkija on omistautunut, jopa uhrautuva. Uteliaalle ihmiselle maailma on täynnä arvoituksia, jotka vaativat selitystä. Hyvä tutkija ei jätä asioita kuulopuheiden, perimätiedon tai toisten mielipiteiden eikä edes toisten tekemän tutkimusten varaan. Hyvä tutkija haluaa itse tutkia asian.
    Rakkaudessa ja erotiikassa tutkimus on kuitenkin ajoittain kivuliasta. Nostin uutena vuotena maljan ensisuudelmani neljätoistavuotispäivälle. Muistin harkinneeni ensisuudelmaa kahdeksasluokkalaisena korfulaisen baaripojan kanssa, mutta olin liian ujo. Siksi ensisuudelmani muisto on nyt naapurikoulun pahimman renttupojan jääkylmä käsi hapuilemassa lohenpunaisen toppatakkini alla keravalaisessa leikkipuistossa kuukautta myöhemmin.
    Harkitseminen ei kannata.
    Nopeasta valmistumisestani haluankin kiittää koko empiirisen erotiikan aineistoani, neljäntoista vuoden huolellista kenttätutkimusta. Se oli sen arvoista, ja jos aina ei ihan ollutkaan, niin ainakin se oli uhrautumista tieteen eteen. Marie Curiekin kuoli säteilyn aiheuttamaan leukemiaan, ja hänet haudattiin Pariisin Pantheoniin. Jos siis heräätte aamulla päänsärkyisenä jonkun turhan heteron kainalosta, ajatelkaa Marieta. Empiirisen erotiikan opinnoissa ei sentään olla tekemisissä radioaktiivisen aineen kanssa, vaikka sydän tuntuisi ajoittain olevan yhtä ydinjätettä.

Opinnoissaan alkutekijöissään oleville opiskelijatovereille haluan antaa vanhemman tieteenharjoittajan auktoriteetilla muutaman neuvon.
    Älkää pelätkö rikkoa sydäntänne, se hajoaa kuitenkin. Älkää juosko miesten älkääkä raitiovaunujen perässä, vuoroväli on vain viisi minuuttia. Keittäkää yhden yön kumppanillenne aamulla kahvia. Muistakaa, että feministit ovat parhaita sängyssä. Kuunnelkaa Velvet Undergroundia. Olkaa romantikkoja, vaikka se tuntuisi nololta. Jos saatte tilaisuuden mennä sänkyyn Steve Cooganin kanssa, tehkää se. Käykää sosiologien bileissä, niissä saa helpoiten. Syökää kunnon aamupala ja käyttäkää Beroccaa. Uskokaa äitiänne, hän on luultavasti oikeassa.
    Mutta ettehän te minua usko, saati äitiänne. Ainakaan, jos haluatte olla hyviä tutkijoita.

Kirjoittaja opiskeli yliopiston empiirisen erotiikan laitoksella. Tällä palstalla on julkaistu otteita hänen oppimispäiväkirjastaan.