27. huhtikuuta 2007
Teksti:

Vappu on työväen, siis myös pätkätyöväen, juhla. Ja mikäpä olisi parempi tapa juhlan viettoon, kuin tehdä loppu prekariaatin jatkuvasta sortamisesta?
    Tämän lehden sivulla 17 ainakin yritetään. Esittelemme pätkätyöväen uuden toivon: luokan yhtenäisyyttä luovan taidesuunnan prekaarirealismin, sosialistisen realismin vaikuttavan manttelinperijän.
    Ja vappu tai ei, kyseessä ei ole pelkkä pila. Taidesuuntaa ja taisteluhengen nostatusta nimittäin todella tarvitaan.
    Vaikka määräaikaisuuksien osuus uusista työsuhteista on kääntynyt lievään laskuun, on ongelma edelleen kestämätön. Vuonna 2005 valtion työntekijöistä neljännes oli määräaikaisessa työsuhteessa, yliopistoissa jopa kolmannes. Määräaikaisuuksia on Suomessa Eurostatin mukaan enemmän kuin EU-maissa keskimäärin, ja meillä ongelma koskettaa akateemisia nuoria useammin kuin muualla. Akateemisten, synnytysikäisten naisten työsuhteet ovat liki tuplasti useammin määräaikaisia kuin samanikäisten miesten työsuhteet.
    Se taas tarkoittaa jatkuvaa epävarmuutta sekä omasta että perheen toimeentulosta ja pahimmassa tapauksessa naisten huonoja mahdollisuuksia edetä urallaan miehiin verrattaessa.

Se, ettei pätkätöihin ole tähän mennessä puututtu kovin ottein, johtunee osaksi siitä, ettei pätkätyöväki tunnista itseään ryhmänä: yksi määräaikainen tekee ketjutettua pätkätyötä valtiolla, toinen hakee taiteilija-apurahaa toisensa perään ja kolmas on oikeastaan aika tyytyväinen projektihommiinsa it-firmassa. Samojen lippujen alla on siis vaikea marssia ja painostaa toimimaan.
    Asioiden tilasta voi toki syyttää myös laiskaa päätöksentekoa. Uusi hallitus onneksi lupaa ohjelmassaan puuttua määräaikaisuuksiin ja tarttua työministeriölle helmikuussa jätetyn pätkätyötyöryhmän raporttiin. Paperissa ehdotetaan muun muassa, että työnantajalle annettaisiin sakkoja, jos tämä ei anna selvitystä työsuhteen määräaikaisuuden perusteista.
    Vanhasen kakkosremmi saisi tosiaan puuttua asiaan edeltäjäänsä järeämmin. Vakityösuhteisiin pyrittäessä on silti muistettava, ettei tavoite määräaikaisuuksien täydellisestä kitkemisestä ole nykymaailmassa realistinen. Siksi uudistuksia tarvitaan myös sosiaaliturvaan. Pätkätyöväen kannalta suotavaa olisi, etteivät vihreät hallitukseen päästyään myisi perusteiltaan hyvää ajatusta perustulosta liian halvalla.
    Todellinen uudistus tarvitaan, olipa sen nimi perustulo tai ei.

Pätkätöistä ja vapusta puhuttaessa sopii muistella myös viime vuotta.
    Silloin makasiineilla paloi kokko. Sitten tulivat poliisit, pitkä poru ja sana paskaduuni lausuttuna ihan televisiossa saakka.
    Kohu sai alkunsa EuroMayDay-mielenosoituksesta, johon osallistuneet halusivat vastustaa rauhanomaisesti pätkätyökulttuuria. Joku humalajussi kuitenkin töppäsi, ja siksi vapun jälkipeleissä sana prekariaatti liitettiin lähinnä rettelöintiin. Oikea ongelma – se, että useissa työpaikoissa määräaikaisilta odotetaan isoa hymyä ja loputonta joustamista – kuitattiin sivulauseissa.
    Myös tänä vappuna järjestetään EuroMayDay-mielenosoitus. Jo pätkätyöläisten asian ja rauhassa mieltään osoittavien puolesta sopii toivoa, että järjestäjien suunnittelema ”riemukkaan pellepataljoonan” kulkue sujuu nimenomaan riemukkaasti.
    Pätkätyöväen asia nimittäin ansaitsee – oman taidesuunaan lisäksi – tiukkaa ja asiallista huomiota.

Elina Kervinen