13. huhtikuuta 2007
Teksti:

Alankomaiden helmikuussa aloittaneen hallituksen motto kuuluu: yhdessä eläen, yhdessä työskennellen. Tunnuslause kertoo kristillisdemokraattien, kristillisten ja sosiaalidemokraattien hallituksen halusta vahvistaa yhteistä arvopohjaa.
    Viime vuosien talousvetoisuus ja 1990-luvun vasemmistolainen sosiaaliliberalismi saavat nyt tehdä tilaa yhteisille arvoille ja dialogille. Hallituksen mukaan tärkein silta onneen on perhe.
    Uuden yhteisökeskeisyyden merkiksi hallitus muun muassa lisää perheneuvontaa ja tiedotusta abortin vaihtoehdoista sekä vähentää kauppojen sunnuntaiaukioloja.
    Hollannin lehdistö on ottanut uudistukset vastaan nihkeästi. Viikkolehti Elsevierin mukaan vaisu ohjelma ei vastaa maahanmuuton kaltaisiin todellisiin haasteisiin. Liberaali sanomalehti NRC Handelsblad puolestaan näkee selvän pesäeron 1990-luvun alun pääministerin Wim Kokin visioon atomisoituneesta yhteiskunnasta.
    ”On surullista, että uusi koalitio ottaa etäisyyttä liberaaliin ajatukseen yksilön tärkeydestä yhteistyön alku- ja päätekohtana”, lehti totesi pääkirjoituksessaan.

Kristillisdemokraatteja edustavan pääministerin Jan Peter Balkenenden hallituksen toimet eivät tunnu yllättäviltä, kun ottaa huomioon viime vuosien myllerrykset.
    Alankomaat on rypenyt pitkään muslimivähemmistön kasvun käynnistämässä identiteettikriisissä, jota ovat vauhdittaneet elokuvaohjaaja Theo van Goghin ja populistipoliitikko Pim Fortuynin murhat. Edellinen hallitus kaatuikin pitkälti integraatiopolitiikassa tekemiinsä virheisiin.
    Marraskuun parlamenttivaaleissa pelokas kansa äänesti muutoksen puolesta valtapuolueiden tappioksi. Kristillisdemokraatit säilyttivät täpärästi asemansa suurimpana puolueena, sosialistinen SP kolminkertaisti paikkamääränsä ja ”islamisaatiota” vastustava Vapauspuolue ohitti sekä liberaalit että vihreät. Myös arvokonservatiivinen Kristillinen Unioni nousi pääpuolueiden liigaan. Kuukausia kestäneissä hallitusneuvotteluissa SP ja vihreät jättäytyivät lopulta koalition ulkopuolelle, mikä pakotti kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit nostamaan Kristillisen Unionin hallitukseen. Media on pitänyt apupuoluetta hallitusneuvottelujen suurimpana voittajana.
    ”Kristillinen Unioni on pedannut suurelta osin hallitusohjelman sävyn”, tulkitsi Elsevierin toimittaja Syp Wynia . ”Hallituspuolueet näyttävät saaneen tarpeekseen hedonistisesta Alankomaista, jossa kaikki käy. (…) Merkittävintä on, että myös (sosiaalidemokraattinen) PVdA oli tehnyt tämän tulkinnan.”
    Hallituksen linja onkin ajanut PVdA:n kannatuksen laskuun etenkin älymystön parissa. Sosiologi Dick Pels kirjoitti NRC Handelsbladissa, ettei paluu sodanjälkeisiin arvoihin ole oikea vastaus monikulttuurisuuteen. Hän muistutti, että etenkin sinkut, feministit ja vähemmistöt ovat hyötyneet vapaudesta kehittää uusia yhteisöllisiä malleja.
    ”Demokratia ei ole mikään ydinperheen turvakoti”, Pels kritisoi.

Kiistellyllä hallitusohjelmalla on myös kannattajansa. Vrij Nederlandin haastattelussa ihmisoikeusjuristi Naema Tahir piti onnistumisena, että nyt hallitus puhuu integraation sijaan osallistumisesta.
    Hallitusohjelma tasapainoileekin erilaisuuden arvostamisen ja jaetun arvopohjan välillä. Kieli- ja kulttuuriopinnot määritellään keskeisiksi välineiksi maahanmuuttajien aktiiviseen kansalaisuuteen. ”Tämä on aivan uusi tapa lähestyä siirtolaisuutta”, Tahir iloitsi – liian aikaisin.
    Vapauspuolueen maaliskuinen hyökkäys kahden ministerin kaksoiskansalaisuutta vastaan on jälleen loitontanut poliittisen kentän laitoja toisistaan ja antanut julkisuutta ulkomaalaisvastaisille näkemyksille.
    Harmoniseen yhteiseloon on Hollannissa vielä pitkä matka.

Tommi Laitio
Kuva Nina Kajavo