Pari proffaa? Kyllä kiitos!

T:Teksti:

Haluaisimmeko, että muutama ökyrikas tieteenystävä lahjoittaisi ylimääräiset rahansa yliopistolle?
    No totta hemmetissä haluaisimme!
    Aluksi voisimme ottaa vaikka pari professoria helpottamaan gradunohjausruuhkaa. Seuraavaksi joku isoherra voisi sijoittaa vaikka siihen, että tutkijalla olisi hallintotöidensä välissä hetki aikaa tutkia.
    Mistäkö on kyse? Tieteelle ja yliopistoille tehtävistä lahjoituksista, ja siitä, pitäisikö niiden verovähennysoikeutta laajentaa. Tämän lehden sivulta viisi voi lukea, että ajatusta kannattavat nyt niin yliopistopamput kuin poliitikot.

Yleishyödyllisiin tarkoituksiin tehtävien lahjoitusten verotuksesta on väännetty Suomessa kättä säännöllisin väliajoin aina vuodesta 1937 alkaen. Tuolloin lahjoitusmahdollisuus kirjattiin verolainsäädäntöön.
    Huippuyliopistokeskustelun vauhdittamana asiasta puhutaan jälleen, eikä turhaan.
    Suomessa yhteisöt saavat vähentää verotuksessaan tieteen ja taiteen tukemiseen annetut lahjoitukset 25 000 euroon saakka. Yksityisellä henkilöllä ei sen sijaan ole oikeutta vastaaviin verohelpotuksiin.
    Eurooppalaisessa vertailussa lahjoitusten verokohtelu on poikkeuksellisen tiukkaa – ja lahjoituksia tehdään varsin vähän. Jos verovähennysoikeutta laajennettaisiin, lahjoitusten määrä luultavasti kasvaisi. Se taas helpottaisi yliopistojen kroonista rahapulaa, parhaimmillaan jopa huomattavasti.
    Verovähennysoikeudessa on kuitenkin kyse myös tasapuolisuudesta.
    Poliittisessa keskustelussa vauhkotaan innovaatioista ja tulevaisuuden luovasta yhteiskunnasta. Silti tieteelle – ja siis tulevaisuudelle – tehtyjä lahjoituksia kohdellaan tiukemmin kuin vaikkapa museolle – siis menneisyydelle – tehtäviä lahjoituksia. ”Suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämiseen” tehdyt lahjoitukset saa vähentää kokonaisuudessaan veroissa, kun taas tieteelle ja taiteelle tehdyn lahjoituksen verovähennyksille on asetettu katto.
    Tulevaisuus liittyy asiaan myös toisella tavoin. Tällä hetkellä liki 30 prosenttia tieteen valtionrahoituksesta katetaan Veikkauksen voittovaroista. Veikkauksen monopoliasema taas on tunnetusti EU:n kilpailusäännösten vuoksi epävakaa. Kysymys kuuluu, mistä tieteelle tulevat varat irrotettaisiin, ellei veikkausvaroista jatkossa olisi iloa?

Lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista on vastustettu sanomalla, että erilaiset vähennykset vain mutkistavat verohallintoa.
    Jotkut pelkäävät myös, että yksityinen raha veisi tieteeltä riippumattoman pohjan tai että yliopistorahoituksen yksityisen pohjan laajentaminen tarkoittaisi vähemmän mediaseksikkäiden alojen näivettymistä parin harvan alan napsiessa rikkaiden lahjoittajien eurot.
    Juuri näiden syiden vuoksi yksityisten rahoituspotin kasvaminen ei saa tarkoittaa valtion rahoituksen leikkaamista – ei edes sen ennallaan säilyttämistä. Tutkimuksen riippumattomuus ja monipuolisuus pitää turvata riittävällä julkisella rahoituksella.
    Uuden hallituksen porvaripuolueiden tulisikin tarttua valtion Tiede- ja teknologianeuvoston esitykseen, jonka mukaan valtion tutkimusrahoitusta nostettaisiin nykytasosta 400 miljoonalla eurolla vuoteen 2011 mennessä.
    Kun tämä on saatu tehtyä, voisi verovähennysoikeuden hoitaa kohdalleen. Asian ei luulisi tuottavan tuskaa. Puhuivathan niin keskustan kuin kokoomuksenkin pomot vaalien alla koulutuksen ja tutkimuksen puolesta varsin hartaasti.

Elina Kervinen