16. maaliskuuta 2007
Teksti:

Helsingin ja Uudenmaan vaalipiirien nuoret ehdokkaat ovat käyneet kampanjoitaan hyvin erikokoisilla budjeteilla. Korkeimmillaan vaalirahoitusta oli kymmeniä tuhansia, alimmillaan vain muutama satanen.
    Ylioppilaslehti kysyi helmi-maaliskuun vaihteessa vaalibudjetin suuruutta eduskuntapuolueiden alle 30-vuotiailta ehdokkailta Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireissä. Kysely lähetettiin 63 ehdokkaalle. 51 ehdokasta vastasi.
    Keskimäärin nuoren ehdokkaan kampanja söi 4 800 euroa. Omaa rahaa kului vajaat 1 900 euroa.
    Vastanneista korkein vaalibudjetti oli Kokoomusnuorten puheenjohtajalla Tuomas Nurmelalla. Hän käytti kampanjaansa 30 000 euroa, eli saman verran kuin istuvat kansanedustajat keskimäärin Nelosen tammikuussa tekemän kyselyn mukaan.
    Alimman budjetin ilmoitti Perussuomalaisten uusmaalainen ehdokas Saana Lehto . Hän käytti kampanjaansa vain 300 euroa.

Alle 5 000 euron budjetilla ei suurta mainoskampanjaa tehdä. Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa valituksi tulleista halvimman kampanjan teki vihreiden Jyrki Kasvi Espoosta. Hänen kampanjansa maksoi silloin 7 000 euroa.
    Lehtimainonta on useimmille ehdokkaille suurin kuluerä. Useimmiten se rajoittuu ilmaisjakelu- ja pienlehtiin, sillä lehtimainontakin on kallista. Esimerkiksi kahdeksasosasivun mainos Voimassa maksaa melkein 600 euroa, Uutislehti 100:ssa 750.
    Jyrki Kasvin kampanja viime vaaleissa perustui pääosin kampanjointiin internetissä. Moni pienellä budjetilla toimiva ehdokas paneekin toivonsa nettikampanjointiin. Kasvi kuitenkin korostaa, ettei nettijulkisuutta voi luoda noin vain.
    ”Verkkojulkisuutta on rakennettava pitkään, sinne ei voi tulla tyhjästä”, Kasvi sanoo.
    Kasvin mukaan puolueet käyvät näissä vaaleissa vuoden 2003 verkkokampanjaa eivät kä huomioi verkkoyhteisöjä, kuten Irc-galleriaa ja MySpacea.
    ”Sellaiset ehdokkaat, jotka ovat pitkään olleet aktiivisia yhteisöissä, voivat saada sieltä yllättävänkin paljon ääniä”, Kasvi ennustaa.

Tutkija Juri Mykkänen Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitokselta sanoo, että vaalimainonnalla on lopulta vain pieni osa ehdokkaan menestymisessä.
    ”Mainonnalla ei ihmisten mieliä muuteta”, Mykkänen sanoo.
    ”Sen rooli on enemmänkin repiä omat kannattajat äänestämään.”
    Mykkänen korostaa, että kenelle tahansa ehdokkaalle tärkeintä on kerätä laaja, aktiivinen ja sitoutunut tukiryhmä. Tukiryhmän toiminta mahdollistaa kannattajajoukon kasvattamisen. Hyötyä on myös siitä, jos on tuttu puoluekuvioissa.
    ”Pieni budjetti ei kampanjaa pilaa. Monella pienellä budjetilla eduskuntaan pyrkivällä kontaktit eivät ole muutenkaan kunnossa.”

Nuorilta ehdokkailta kysyttiin myös rahoituksen lähteitä. Kaikille ehdokkaille tärkein rahoituksen lähde olivat puoluejärjestöt. Tukea saatiin piirijärjestöiltä ja nuorisojärjestöiltä.
    Useimmat nuorisojärjestöt tukevat ehdokkaitaan rahallisesti. Moni järjestö oli valinnut kourallisen kärkiehdokkaita, joita tuettiin enemmän kuin muita.
    Hyvin harva ehdokas sai rahoitusta yrityksiltä. Suoraa rahoitusta oli saanut muutama kokoomuksen, Rkp:n ja Perussuomalaisten ehdokas. Kokoomuksen ehdokkaista yksi rahoittaa koko kampanjansa yrityksiltä saadulla rahalla. Kaksi vihreää ilmoitti saaneensa yrityksiltä rahaa myymällä mainoksia vaalilehteen. Moni Vasemmistoliiton ja Sdp:n ehdokas taas sai rahoitusta ammattiliitoltaan.

Ville Seuri