02. maaliskuuta 2007
Teksti:

Jos nyt rupeaisi suunnittelemaan katu-uskottavia hengityksensuojaimia, voisi parin vuoden päästä olla rikas.
    Suojaimille on nimittäin pian kysyntää. Vuoden 2006 aikana Helsingin ilmanlaatu oli hälyttävän huono peräti 59 päivänä, parinakymmenenä enemmän kuin EU:n direktiivit sallivat.
    Jo nyt YTV suosittelee, että huonosta ilmanlaadusta pahimmin kärsivät – muun muassa allergikot ja astmaatikot – pitäisivät ulkona liikkuessaan lääkkeet käden ulottuvilla.

Kaupungin kova yritys kirkastaa mainettaan EU-tilastoissa saattaa tietenkin heikentää suojainbisneksen tuotto-odotuksia. Kevään aikana päivitettävässä ”varautumissuunnitelmassa” puututaan liikenteen päästöihin muun muassa kehottamalla kaupunkilaisia jättämään auto kotiin pahimpina päivinä ja toteamalla, että joukkoliikenne voisi tällöin olla maksutonta. Jyrkimpänä keinona väläytetään yksityisautoilun ajoittaista kieltämistä.
    Helsinki pohtii parhaillaan myös sitä, kuka ja miten kaupungissa voi tulevaisuudessa päästellä. Ympäristökeskuksesta kerrotaan, että tulevassa niin sanotussa ympäristövyöhykeselvityksessä vaihtoehtoina punnitaan luultavasti muun muassa raskaan liikenteen kaupunkiajon rajoittamista ja ehkä myös Ruotsin malliin tarroja, joilla vähäpäästöisille autoille annettaisiin helpommin lupa huristella.
    Paletilla pyörivät myös ruuhkamaksut.

Tämän lehden sivulla 9 esiteltävässä kyselyssä yli 70 prosenttia opiskelijoista kannattaa ruuhkamaksujen kokeilemista. Kanta ei ole haihattelua.
    Tukholmassa syksyllä päättynyt ruuhkamaksukokeilu sai jatkoaikaa, kun päästöjen havaittiin vähentyneen kaupungin keskustassa parhaimmillaan 14 prosenttia. Autoilijoiden määrä väheni viidenneksellä ja joukkoliikenne sai 45 000 uutta käyttäjää. Puhtaamman ilman ansiosta vältettiin 20-25 ennenaikaista kuolemaa vuosittain.
    Se, valitseeko Helsinki kuten opiskelijat ja Tukholma, selvinnee vuoden 2008 alussa, kun kaupunki päättää ilmansuojeluohjelmastaan. Sääli on, että tuolloin tehtävät hyvätkin päätökset kärsivät politiikasta, joka tuo mieleen hölmöläisten peitonjatkamisen. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun päästöihin nimittäin puututaan myös suosimalla tunnetusti niin, niin vähäpäästöistä yksityisautoilua.
    Rakenteilla oleva keskustatunneli lisää tutkitusti autoilun määrää. Tunnelin ympäristövaikutuksista ollaan silti montaa mieltä. Jotkut väittävät maanpäällisen liikenteen vähentymisen vaikuttavan vain suotuisasti ja päästöjen vähenevän ruuhkien vähentyessä. Toiset taas uskovat, ettei autoilun yleistyminen voi olla johtamatta päästöjen kasvuun.
    Niin tai näin on yksi varmaa: reilut 300 miljoonaa maksavan tunnelihankkeen jälkeen kaupungin kukkaroon tuskin jää montaa ropoa oikeasti ympäristöystävällisen joukkoliikenteen tukemiseen. Saati luvatun kävelykeskustan kehittämiseen.

Ympäristökysymyksistä keskustellaan myös tämän lehden Vaaliväätö- tentissä (s. 9). Nuoret eduskuntavaaliehdokkaat ottavat kantaa ympäristöverotukseen ja ydinvoimakysymykseen, mutta myös kaupungin ruuhkamaksuihin.
    Vaalien alla eduskuntaan pyrkiviltä tuleekin vaatia laajojen energiapoliittisten linjausten lisäksi näkemystä siitä, miten asiat tulisi Helsingissä hoitaa. Päästöjen vähentäminen siellä, missä niitä eniten syntyy, olisi koko maan mittakaavassa merkittävää.
    Hengityssuojainbisnekseen haikailevalle tiukka päästöpolitiikka on tietenkin paha riski. Siksi viisas ja toiveikas panostaakin heti paljon mukavampaan alaan – vaikka kattopuutarhaan sopivien kukkalaatikoiden rakenteluun.

Elina Kervinen