Ylioppilaslehden 3/07 artikkelissa ”Vähän kuin yläasteella olisi” kysyttiin, onko opiskelijoiden taso laskenut.
Mielestäni opiskelijoiden mielipiteet ovat osittain kohdallaan. Aura Pylkkäsen mukaan opetus ei ole niin keskustelevaa kuin se voisi olla. Useinhan se on vain opettajan opetusvelvollisuuden suoritus, jossa ei keskustelulle jää aikaa. Mielestäni juuri luennon lopussa pitää jäädä aikaa mielipiteille ja kysymyksille, koska se on rakentavaa ja opetuksen tehoa lisäävää. Opetuksen tulee olla sellaista, että se innostaa ja kiinnostaa.
En usko Eeva Luhtakallion väitteeseen, että väitöskirjan tekijöitä haalitaan laitoksille kissojen ja koirien kanssa, että laitos saisi rahaa. Väitöskirja on aina pitkän prosessin tulos. Opettajat voivat kyllä kannustaa ja patistaa opiskelijoita siihen, että työ tulee tehdyksi. Se on oikein, sillä viivyttelyllä loppuun suorittaminen vaikeutuu.
Myös Peducan ry:n opintovastaavan käsitys ohjauksen riittämättömyydestä oman tiedon tuottamiseen ja argumentointiin jo opiskelun alkuvaiheessa on perusteltua. Siihen pitää jo opiskelua aloittaessa tähdätä, että gradun teko on edessä. Useimmiten, kun tentit on suoritettu, tulee opiskelijalle gradun tekemisestä kynnyskysymys, joka voi monelle olla kohtalokas ja gradu jää tekemättä.
Opettajien mielipiteet ihmetyttävät. Ei opiskelijoiden kriittisyys ole kadonnut. Sen vain ei anneta kukoistaa yliopistoissa. Ainakin luentosalien ulkopuolella kritiikkiä riittää. Ehkä monet pelkäävät antaa opettajille kritiikkiä siinä pelossa, ettei tenteissä menesty.
Tulosohjauksesta sen verran, että se kuuluu työmarkkinoille eikä yliopistoon. Se ahmii vain saamaan pisteitä kuten tutkija Risto Willamo toteaa.
Olen rehtorin kanssa samaa mieltä siitä, että väitöksien taso ei ole laskenut. Tietenkin on eritasoisia ja eri näkökulmia valaisevia väitöksiä. Eihän yksi väitöskirja anna kaikkea tietoa asiasta. Mutta siltä osin, kun tutkimus on rajattu, on väitöskirjan antama tieto tieteellisesti tutkittua.
Riitta Koistinen-Mandalios
Kasvatustieteen lisensiaatti
