16. maaliskuuta 2007
Teksti:

”Siemenjohtimien polttaminen ei tunnu missään, kun puudutus hoidetaan kunnolla”, rauhoittelee osastonylilääkäri Eero Wuokko Peijaksen sairaalasta, urologian poliklinikalta.
    Wuokko on oikea mies puhumaan siemenjohtimien katkomisesta: hän on tehnyt 30-vuotisen uransa aikana sterilisaation eli vasektomian sadoille miehille.
    ”Yksinkertainen juttu. Töihinkin voi palata jo parin päivän päästä”, hän sanoo.
    Sitten Wuokko kertoo, kuinka kaikki käy.
    Kun mies saapuu poliklinikalle, hänet ohjataan makaamaan puolipehmeälle, vihreällä kankaalla verhotulle operointipöydälle. Alapää pestään lämpimällä vedellä ja osa karvoista ajetaan pois. Sitten molemmille puolille nivusia pistetään 4-5 millilitraa yksiprosenttista Lidocainpuudutusainetta.
    Seuraavaksi esille otetaan ”klämpit”, teräväkärkiset pihdit, joilla kivespussin iho lävistetään kevyesti, ja esiin noukitaan 3-4 sentin pätkä lisäkiveksistä virtsarakkoon ulottuvista ohuista siemenjohtimista.
    ”Tämä on ainoa kohta operaatiosta, joka voi pikkuisen sattua. Saadakseen otteen siemenjohtimista niitä on venytettävä hiukan, ja silloin saattaa tuntea alavatsassa vähän kipua.”
    Kun oikea putki löytyy, leikataan siemenjohtimista parin sentin pätkä pois. Naps, naps, mies ei enää voi saada lapsia.
    Jäljelle jääneet päät sidotaan tai useimmiten poltetaan umpeen. Lopuksi nivusiin tehdyt viiltohaavat ommellaan kiinni itsestään sulavilla tikeillä.
    Kun operaatio on ohi, kivesten tuottamat siittiöt eivät enää pääse siemennesteeseen. Ja kun spermasta ei löydy enää nuijapäitä, lääkäri toteaa miehen steriiliksi – omasta tahdostaan kyvyttömäksi lisääntymään.
    Tällaista omaa tahtoa miehillä on yhä useammin. Kun vuonna 1987 peräti 95 prosenttia sterilisaatioista tehtiin naisille, on joka neljäs sterilisoitava nykyään mies. Vuonna 2005 yli 1 800 suomalaismiestä valitsi lapsettoman loppuelämän.
    Mikä on saanut miehet innostumaan vasektomiasta?

Suomen nykyinen steriloimislaki on vuodelta 1970 ja sitä on päivitetty useaan otteeseen. Lain mukaan lääkärin vastaanotolle hakeutuvalle potilaalle voidaan tämän omasta tahdosta suorittaa sterilisaatio, mikäli hän täyttää edes yhden sille asetetuista edellytyksistä. Yleisin peruste steriloimiselle on yli 30 vuoden ikä. Myös kolme lasta riittää syyksi.
    Ensimmäinen suomalainen laki sterilisaatioista on laadittu jo vuonna 1935. Se oli voimassa vuoteen 1949 ja antoi kuntien ja valtion viranomaisille oikeuden poistaa suvunjatkamiskyky perinnöllisesti vajaamielisiksi tai mielenvikaisiksi katsotuilta kansalaisilta. Silloisen lain hengessä ”tylsämielinen (idiootti), vähämielinen (imbesilli) ja mielisairas” kansalainen oli syytä tehdä ”suvun jatkamiseen kykenemättömäksi”.
    Samoin ajateltiin myös muualla Euroopassa. Ruotsalaisen kansankodin pakkosteriloinneista kertoo esimerkiksi Klaus Härön tuore elokuva Uusi ihminen. Huostaan otetun ja naisten työkotiin joutuneen Gertrudin tie vapauteen käy sterilisaation kautta.
    Sterilointi oli pitkään uudenkin lain aikana liki pelkästään naisten juttu. Vuonna 1995 lamasta toipuvassa Suomessa tehtiin 792 vasektomiaa ja 10 521 naisten sterilointia. Epäsuhta oli harvinaislaatuisen suuri ja myös kiusallisen vaikeasti selitettävä: naisten steriloiminen on monimutkaisempaa ja riskialttiimpaa kuin miehen. Lääketieteen lisensiaatti Susanna Sumialan väitöskirjan mukaan sterilisaatio saattaa aiheuttaa naiselle muutoksia kohdun ja munasarjojen verenkiertoon sekä munasarjojen toimintaan. Vasektomian ei puolestaan ole havaittu aiheuttavan vastaavia ongelmia. Lisäksi se on edullinen. Julkisella puolella tehty vasektomia maksaa yhteiskunnalle noin 624 euroa. Naisen sterilisaation kustannukset sen sijaan ovat keskimäärin 1 400 euroa.
    Sukupuolten sterilisaatiolukujen erot alkoivat tasoittua vuonna 1996, aivan yhtäkkiä. Vasektomioiden määrä nousi liki 130 prosenttia edelliseen vuoteen nähden, ja vuonna 2005 jo joka neljäs sterilisaatio oli vasektomia.
    Mitä tuolloin tapahtui?
    Ensimmäinen ja yksinkertainen selitys on, että naisten sterilisaatioiden määrä romahti rajusti ja miesten suhteellinen osuus siis nousi. Osa naisten lukujen pienenemisestä selittyy ikäluokkien pienenemisellä.
    Moni haastatelluista kuitenkin arvelee, että naiset ovat myös korvanneet sterilisaation muilla ehkäisyvälineillä, esimerkiksi hormonikierukalla.
    Yksi hormonikierukan vallankumouksellisuutta korostavista on ylilääkäri Risto Erkkola Turun yliopistollisen keskussairaalan naistenklinikalta.
    Kotimainen hormoneita kohdun sisällä erittävä Mirena-kierukka on hänen mielestään ”aivan mahtava juttu”. Sen yleistyminen on vähentänyt tarpeettomia kohdunpoistoja, se on tehokas ja paikallisvaikutuksensa vuoksi myös vähentää kuukautisvuotoja.
    Myös muut naisille suunnatut ehkäisymenetelmät ovat parantuneet. Tarjolla on muun muassa ehkäisylaastareita ja -implantteja.
    Näistä mikään – eikä edes koko naisten sterilisaatioiden väheneminen – pysty kuitenkaan selittämään vasektomioiden no peaa yleistymistä. On ainakin yksi lisäsyy.
    Turkulaisten kapina.

Vuonna 1995 naisten sterilisaatioiden määrä sai TYKS:n naistenklinikan väen hermostumaan.
    ”Se oli täysin kohtuutonta, koska miehen sterilisaatio on niin paljon helpompi”, muistelee ylilääkäri Erkkola.
    ”Totesimme, etteivät asiat voi näin edetä.” Yhdessä Stakesin kanssa turkulaiset aloittivat kampanjan, jolla haluttiin kasvattaa vasektomian suosiota.
    Ympäröiviin sairaaloihin ja Turun Sanomiin lähetettiin tietoa vasektomiasta, ja potilaille kerrottiin sen olemassaolosta.
    Urologit eivät aluksi innostuneet hankkeesta, sillä vasektomialla oli huono maine.
    Miespotilaiden päässä sterilisaatioon yhdistyi herkästi mielikuva yleisestä kyvyttömyydestä.
    ”Mietityttää, miten sitten hommat pelaa ja miten mällien kanssa on? Mitä lentää ja miten paljon?” nimimerkki Isokake kiteyttää osin edelleen elävän aatteen Suomi24- keskustelupalstalla.
    Juuri Isokaken kaltaisten ennakkoluuloihin haluttiin Turussa puuttua. Käytännössä lääkärit laativat myyttejä kumoavan paperin.
    ”Vasektomiaa ei pidä sekoittaa kivesten poistoon eli kastraatioon, joka on eräiden sairauksien lääketieteellistä hoitoa”, siinä valistettiin.
    Miehille haluttiin kertoa, että halut säilyvät kyllä ennallaan, sillä miehen keho tuottaa hormoneita entiseen tapaan.

Turkulaisten kapina toimi, ja steriloitujen miesten lukumäärä alkoi pian kasvaa. Kampanjan ansiosta sterilisaatiota tarjottiin miehille aktiivisemmin ja siitä puhuttiin enemmän julkisuudessa.
    ”Suomessa ollaan oltu hieman vanhakantaisia tämän suhteen. On ollut perinne, ettei miehiä steriloida. On kenties ajateltu, että ehkäisy on viime kädessä naisen vastuulla”, kehittämispäällikkö Mika Gissler Stakesista tulkitsee muutosta.
    Nykytilanteessa naiset eivät kuitenkaan aina suostu kantamaan vastuuta yksin. Monet haluavat myös pitää vaihtoehtonsa avoimena. Kumppaneita vaihdetaan vanhallakin iällä, ja on mahdollista, että vauvakuume vielä iskee.
    Suomalaista seksuaalikäyttäytymistä tutkinut sosiologian emeritaprofessori Elina Haavio-Mannila arvelee, että naiset kokevat myös steriloinnin peruuttamattomuuden entistä vieraampana.
    ”Miehille sterilisaatio merkitsee mahdollisesti lisääntymiskyvyn menettämistä enemmän sitä, että heidän ei tarvitse enää huolehtia ehkäisystä”, hän sanoo.
    Lisää vapautta ja valinnan mahdollisuuksia, siis.
    Ehkä niinkin. Naisasialiitto Unionissa kehitystä tervehditään joka tapauksessa ilolla.
    ”Ehkä enää ei ajatella niin paljon, että ei se ole mies eikä mikään, joka ei lasta voi siittää”, toteaa pääsihteeri Kirsti Suoranta.
    Hän arvelee, että ehkäisy on muuttunut tasa-arvoisemmaksi.
    ”Voi myös olla, että nykyään on enemmän vapaaehtoisesti ja tietoisesti lapsettomuuden valinneita miehiä.”

Peijaksen sairaalaa sterilointipöydällä Eero Wuokon steriloitavat potilaat ovat useimmiten 39-vuotiaita perheenisiä. Joukossa on ylilääkärin mukaan kuitenkin myös Suorannan mainitsemia nuoria tietoisen valinnan tehneitä miehiä.
    Siinäkö on siis tulevaisuuden trendi? Onko vasektomia pian jokaisen tasa-arvoasioista välittävän miehen tapa hoitaa osansa ehkäisystä?
    Ei nyt niinkään.
    Väestöliitosta kerrotaan, että vasektomioiden suosio kasvaa silloin, kun niitä on tarjolla. Vuosituhanteen vaihteessa Helsingissä ei resurssipulan vuoksi tehty vasektomioita lainkaan.
    Yli vuoden mittaiset leikkausjonot ovat edelleen arkisia myös Wuokon työpaikalla Peijaksessa.
    ”Meillä on nyt noin 120 miestä jonossa”, hän tuskailee.
    ”On täysin selvää, että syöpäpotilaat hoidetaan ensin. Nyt teemme 10 leikkausta kuussa, mutta syksyllä tilanteen pitäisi helpottua.”
    Kaikesta huolimatta Wuokko uskoo vasektomiainnon vain kasvavan.
    Poliklinikalle marssii siis tulevaisuudessa lisää täysin lapsettoman elämän valinneita? ”Ei aivan”, Wuokko tyrmää.
    Siemenjohtimien katkomisesta tulee pikemminkin keskivertoperheiden puuhaa. Kaksi lasta, kultainen noutaja ja vasektomia.
    ”Kun miesten ehkäisypilleri joskus tulee markkinoille, siitä tulee poikamiesten juttu.”

Lapsettomuus voi olla ekoteko

Jarnolle vasektomia oli helppo valinta. Siitä puhuminen on silti edelleen vaikeaa.

”Olimme päättäneet tyttöystäväni kanssa, ettemme halua lapsia. Ehdotin itse, että voisin hankkia 30 vuotta täytettyäni vasektomian. Tyttöystävä tuki päätöstä ja kertoi, ettei ollut kehdannut ehdottaa sitä”, kertoo 32-vuotias Jarno.
    Jarno asuu Punavuoressa, työskentelee päivisin pätkätutkijana Helsingin yliopistossa ja osallistuu vapaa-ajalla ympäristöliikkeen toimintaan. Hän vaikuttaa kärsivälliseltä ja lempeältä, suoraan sanottuna juuri sellaiselta mieheltä, josta tulisi loistava isä.
    Vielä teininä Mikkelistä kotoisin oleva Jarno ajattelikin perheen perustamista.
    ”Ei sterilisaatio silti ollut mikään hetken päähänpisto. Minulle oli selvää yli kymmenen vuoden ajan, etten aio lisääntyä. Oli pieni askel hakeutua leikkausjonoon sen jälkeen, kun olin tehnyt tämän päätöksen.”
    Jarnon syyt olla hankkimatta omia lapsia ovat ekologisia.
    ”Lapsia on jo tarpeeksi maailmassa ilman minun panostani.”
    Erityisesti biologisesti omien lapsien hankkiminen arveluttaa häntä.
    ”Adoptiota en ole sulkenut täysin pois.”
    Lokakuussa 2004 Jarno varasi terveyskeskuksesta ajan lääkärille.
    ”Olin lukenut netistä tarinoita lääkäreiden asenteellisuudesta ja varautunut siihen, että lapsettoman pitää perustella sterilisaatiotaan. Lopulta kaikki sujui kuitenkin melko helposti.”
    Lääkäri varmisti Jarnon ymmärtävän, mitä tämä oli tekemässä ja totesi Jarnon ehkä katuvan päätöstään 40-vuotiaana.
    ”En usko, että alkaa kaduttaa. Jos alkaa, niin sehän on vain parempi, että vasektomia on hoidettu alta pois. Eipähän tule vanhana tehtyä hätäisiä ratkaisuja.”
    Yhdessä lääkärin kanssa Jarno täytti ST1- lomakkeen, eli lähetteen sterilisaatioon hakeutumista varten. Alun perin naisia varten laaditussa paperissa udellaan muun muassa edellisten raskauksien määrää.
    Marraskuussa Jarno toimitti lähetteen Marian sairaalaan urologian klinikalle, jonka jälkeen alkoi pitkä odotus leikkausjonossa.
    ”Tiesin, että olisin saanut vasektomian heti yksityiseltä puolelta, mutta asialla ei ollut mikään kiire. Ymmärrän hyvin, että prioriteetit ovat jossain muualla.”
    Liki vuoden kuluttua, syyskuussa 2005, Jarno sai kirjeen sairaalasta. Siinä kerrottiin, että vasektomia tultaisiin suorittamaan poikkeusjärjestelyin iltavastaanottona 9. marraskuuta.
    ”Kanssani oli odottamassa ehkä 40-50- vuotias mies, joka leikattiin samana päivänä, mutta muita vasektomian hankkineita en ole koskaan tavannut.”
    Leikkaus sujui hyvin, vaikka se sattui enemmän kuin olisi arvannut.
    ”Se oli kyllä aika intensiivisen jännittävä hetki, kun makasin operointipöydällä ja odotin leikkauksen alkamista.”
    Leikkauksen ensimmäisistä jälkitunnelmista Jarno ei muista mitään.
    ”Arvasin jo silloin, että unohdan kaiken. Siksi perustin blogin”, hän sanoo.
    Leikkauksesta ei jäänyt pysyviä jälkiä, mutta Jarnon alapää oli kipeä pari päivää operaation jälkeen.
    ”Minun elämääni leikkauksella on ollut oikeastaan hyvin vähän vaikutuksia. Enemmän vaikutuksia vasektomialla on ollut tyttöystäväni elämään. Hän luopui omasta ehkäisystään.”
    Lähimmät ystävät ovat alkujärkytyksen jälkeen ottaneet Jarnon päätöksen vastaan hyvin. Sukulaisten järkyttämisen vuoksi Jarno ei kuitenkaan ole vielä valmis puhumaan vasektomiastaan omalla nimellään.
    ”Yksi perinteisesti ajattelevista kavereistani on päivitellyt vasektomiaa useaan otteeseen jälkikäteen. Hän tarjoutui jopa auttamaan, mikäli tyttöystäväni päättäisi sittenkin haluta omia lapsia”, hän sanoo ja nauraa.

Haastateltava ei esiinny jutussa omalla nimellään. Miehen sterilisaatio -blogi: vasektomia.blogspot.com

Lahja kuninkaalle

Myös muissa Pohjoismaissa sterilisaatiotilastot tasoittuvat. Aasiassa vasektomia on ollut arkea jo pitkään.

Sterilisaatiot jakautuvat nykyään tasaisemmin sukupuolien välillä myös muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa naisten sterilisaatioiden määrä on laskenut ja vasektomioiden suhteellinen osuus sterilisaatioista Suomen tapaan noussut. Ruotsissa liki kolmannes ja Norjassa peräti 66 prosenttia sterilisaatioista tehdään miehille. Tanska on ainoa Pohjoismaa, jossa naisten sterilisaatioiden suosio ei ole romahtanut – puolet toimenpiteistä on suoritettu miehille jo vuosien ajan.
    Sosiologian emeritaprofessorin Elina Haavio-Mannilan mukaan Pohjoismaissa suhtaudutaan ehkäisyyn tyypillisesti järkiperäisenä päätöksenä. Uskonnolliset vakaumukset eivät paina vaakakupissa yhtä paljon kuin muualla. Miehen sterilisoimisen on huomattu olevan naisten toimenpidettä helpompaa ja halvempaa.
    ”Toisaalta tasa-arvoistuminenkin on edennyt. Ehkäisyn ei mielletä olevan enää yhtä paljon naisen vastuulla kuin aiemmin”, Haavio-Mannila sanoo.
    Stakesin kehittämispäällikön Mika Gisslerin puheista selviää, että porkkanaa ja keppiä on silti jouduttu käyttämään. Esimerkiksi Norjan rajun muutoksen selittää naisten sterilisaatioille asetettu 18 000 kruunun asiakasmaksu. Sillä pyritään ohjaamaan steriloitavaksi entistä useampia miehiä. Vasektomioille samanlaista maksua ei ole.
    Ovatko tasoittuvat sterilisaatiotilastot sitten jälleen merkki paljon puhutusta Pohjoismaiden tasa-arvoisuudesta?
    Oikeastaan tilanne on monessa muussa massa, esimerkiksi Englannissa ja Hollannissa, ollut tasainen jo pitkään.
    Miesten sterilisaatio on yleistä myös Yhdysvalloissa. Tartuntatautien valvonta- ja ehkäisykeskus CDC:n tekemän kyselytutkimuksen mukaan vasektomia oli vuonna 2002 suosituin ehkäisymenetelmä 17 osavaltiossa. Yhteensä tehtiin 526 501 vasektomiaa.
    Entä muualla?
    Osa muslimimaailmaa suhtautuu kielteisesti sterilisaatioihin. Kulttuurisesti näissä maissa pidetään ongelmallisena, että vasektomia on peruuttamaton. Lääkärit suorittavat sterilisaatioita esimerkiksi Iranissa, Turkissa ja Tunisiassa. Jordanian ja Egyptin uskonnolliset johtajat puolestaan katsovat menetelmän olevan kielletty.
    Osassa Aasiaa vasektomia on kuitenkin ollut perhesuunnittelun arkea jo pitkään. Väestön kasvua on hillitty Kiinassa ja Intiassa määrätietoisesti 1970-luvulta asti muun muassa miehiä steriloimalla.
    Aasialaisista asenteista jotakin kertoo Thaimaan esimerkki parinkymmenen vuoden takaa. Kun kuningas Bhumibol Adulyadejin täytti 60 vuotta, sterilisoi 1 214 miestä itsensä vapaaehtoisesti juhlallisissa menoissa. Se oli heidän lahjansa kuninkaalle.

Näin Suomi sterilisoi

€¢ Vuonna 1995 sterilisoitiin 10 521 naista ja 792 miestä

€¢ Vuonna 2005 sterilisoitiin 5 102 naista ja 1 821 miestä. Sterilisaatioiden määrä on vähentynyt kymmenessä vuodessa naisten osalta 52 prosenttia ja kasvanut miesten osalta 130 prosenttia.

€¢ Henkilö voi hankkia sterilisaation, jos hänellä on kolme lasta, hän on täyttänyt 30 vuotta, raskaus vaarantaa terveyden, mahdollisuudet ehkäistä muulla tavalla raskaus ovat epätavallisen huonot, voidaan olettaa, että hänen lapsilleen kehittyy vaikea sairaus tai ruumiinvika, voidaan olettaa, että hänen sairautensa tai muu verrattava rajoittaa vakavasti kykyä hoitaa lapsia, jos henkilö kokee pysyvästi kuuluvansa vastakkaiseen sukupuoleen ja elää tämän sukupuolen mukaisessa roolissa.

€¢ Keskimääräinen sterilisoitava on 35-39-vuotias nainen Ahvenanmaan sairaanhoitopiirissä tai 35-39-vuotias mies Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirissä.

€¢ Pohjoismaissa sterilisaation jälkeen toimenpidettä katuneiden osuus on tutkimusten mukaan ollut noin 3-6 prosenttia.

€¢ Mies voi tallettaa siemennestettään varmuuden vuoksi ennen vasektomiaa esimerkiksi Väestöliiton spermapankkiin.

Aleksi Moisio
Kuvitus Anna Sailamaa