Suomessa on arviolta 30 000 muslimia. Silti koko maassa on vain yksi moskeijaksi tarkoitettu rakennus, 1940-luvulla rakennettu Järvenpään rukoushuone.
Lienee vain ajan kysymys, milloin jossakin Suomen suurista kaupungeista ryhdytään tosissaan puuhaamaan moskeijan rakentamista.
Rakennushanke tulee varmasti herättämään keskustelua. Arkkitehtuurilla on ollut merkittävä osa, kun suomalaista kansallisidentiteettiä on luotu. Jugend edustaa itsenäistymiskamppailua, funktionalismi taas nousua teollisuusvaltioksi.
Moskeija ei tunnu sopivan kuvaan. Kuten kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila (sd.) tämän lehden sivulla 16 sanoo, monikulttuurisuus näkyköön kaupunkikuvassa, kunhan se ei ole ristiriidassa ”suomalaisen perinteen” kanssa.
Ennen kuin arkkitehtuuriamme aletaan suojella vieraalta vaikutukselta, kannattaisi ehkä tutustua historiankirjoihin. Erityisen suomalaista arkkitehtuuria tuskin on olemassa.
Helsingin kaupunkikuvaa leimaa enemmän kulttuurien ja vaikutteiden moninaisuus kuin mikään alkuperäinen, kansallinen perintö.
Senaatintori ympäristöineen edustaa venäläistyyppistä versiota länsieurooppalaisesta klassismista. Kansallisen innostuksen vallassa rakennettuihin jugendlinnoihin taas haluttiin keskiaikaista henkeä. Tosin Suomessa ei keskiajalla juuri kivestä rakennettu, joten vaikutteet jouduttiin hakemaan Keski- Euroopasta.
Tuollaiset esimerkit on hyvä pitää mielessään ennen kuin alkaa pelätä vieraita vaikutteita.
Ville Seuri
