02. maaliskuuta 2007
Teksti:

”Kaikkein hienointa olisi, jos esiintyjillä ja soittajilla olisi sellaiset naamiot. Ja päähenkilö voisi vaipua lopuksi transsiin!”
    Puhelimessa esitelmöivä säveltäjä Perttu Haapanen, 34, on innostunut. Hänen tuore teoksensa, The Ladies Room, saa kantaesityksensä reilun viikon kuluttua uuteen musiikkiin keskittyvällä Musica Nova -festivaalilla Helsingissä.
    The Ladies Room on sävelletty täysikasvuista sinfoniaorkesteria suppeammalle kokoonpanolle, ja festivaaleilla sen esittävät sopraano Helena Juntunen sekä Avanti!- kamariorkesteri.
    Teos koostuu tekijänsä mukaan sarjasta ”erilaisia diskursseja, joita törmäytetään musiikissa toisiaan vasten”.
    Aika korkealentoisen kuuloista – ja tässä tapauksessa aivan tarkoituksella.

”Se mikä on tuttua, on aina helppoa. Mutta taidemusiikki ei saa olla pikkuporvarillista. Pitää olla kunnianhimoinen. Se vie taidetta eteenpäin”, Haapanen sanoo.
    Säveltäjän partituuritehtaalla ei valmisteta metritavarana kulutettavaa korkeakulttuuria. Haapanen kertoo haluavansa haastaa kuuntelijan: kevyt-taidemusiikin tekeminen olisi yleisön aliarvioimista.
    Kuten moni nykymusiikin säveltäjä, myös Haapanen vierastaa duureihin ja molleihin perustuvaa tonaalisuutta.
    ”The Ladies Roomin musiikki on moniäänistä. Välillä soitinkuva kuitenkin pehmenee. Silloin liikutaan lähemmäksi perinteistä tonaalisuutta”, hän kuvailee.
    Haapanen kertoo saaneensa vaikutteita hälyäänikollaaseista, jotka pakottavat kuuntelijan muodostamaan kokonaisuuksia enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesta äänimassasta.
    Teoksessa voi kuulla myös jazzahtavia elementtejä.
    Ja googlea.

Juntusen tulkitsema libretto on raavittu kasaan Scotland Yardin arkistoista, Wiipurilaisen Osakunnan Laulajia johtavalta kapellimestari Jutta Seppiseltä , Raamatusta, runoilija Paul Celanilta ja, todellakin, hakukone Googlesta.
    Tekstit liittyvät toisiinsa. Tavallaan.
    ”Psykodraama syntyy sopraanon roolista”, vastaa Haapanen.
    Aluksi sopraano Helena Juntunen laulaa kapellimestari Jutta Seppisen kirjoittamaa librettoa. Se vaihtuu Googlella tehtyihin hakuihin, jonka jälkeen Juntunen siirtyy tulkitsemaan laskua, joka erittelee noidan polttamisesta koitu- neita kustannuksia. Sen Haapanen löysi kirjasta Domestic Annals of Scotland. Viimeisenä ääneen pääsee juutalaisrunoilija Celan.
    ”Teos käsittelee mielenterveyden järkkymistä ja ytimessä on kysymys: mikä saa ihmisen laulamaan?” kertoo Haapanen.
    Erityisenä kiinnostuksen kohteena on naisten asema mielisairauksien historiassa. Aiheen käsittelyssä Haapanen käyttää psykodraaman keinoja: päähenkilön sisäinen maailma muuttuu lauluksi, joka asettuu orkesterin soittoa vasten.

Haapanen oli kunnianhimoinen jo opiskeluaikoina. Vuonna 2002 hän valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta parhaalla mahdollisella arvosanalla.
    Sittemmin Haapasen sävellyksiä on kuultu monilla festivaaleilla ja tapahtumissa. Säveltäjä on vallannut myös uusia musiikillisia alueita. Elektroakustiseen musiikkiin hän perehtyi pariisilaisessa IRCAM-instituutissa (Institut de Recherche et Coordination Acoustique/Musique) vuonna 2004.
    Haastattelun aikaan Haapanen on jälleen Pariisissa.
    ”Olen haukkaamassa vähän happea.”
    Freelancerina työskentelevän säveltäjän päivät Ranskassa ovat vaikutteiden hakemista. Normaalisti Haapanen istuu suuren osan työpäivästä neljän seinän sisällä ja säveltää.
    Uuden teoksen työstäminen voi alkaa monella tapaa.
    ”Toisinaan pianolla improvisointi on hirvittävän tärkeää. Joskus taas idea on aluksi hyvinkin kokonaisvaltainen.”
    Välillä pitää tietenkin tavata ihmisiä – verkostoitua.
    ”Säveltäminen on yksinäistä touhua. Siksi on hyvä hankkia itselle muutakin toimintaa”, Haapanen sanoo.
    Säveltämisen lisäksi hän opettaakin musiikkia sekä toimii Suomen Säveltäjät ry:n johtokunnassa. Muusikoiden sekä muiden taidealan ihmisten tapaaminen on tärkeää. Koska nykymusiikin rahoitus ei tule viihdejättien kukkaroista, vapaan säveltäjän on turha tyrkyttää demoaan askokallosille.

Valtaosa Haapasen tuloista muodostuu apurahoista, tilausteoksista sekä niiden julkisista esityksistä kertyvistä Teostokorvauksista.
    ”Olisi hienoa, jos muistettaisiin, etteivät Teosto-korvaukset aina mene kasvottomille yrityksille”, hän sanoo.
    Miten sävellyksiä sitten myydään?
    Ei mitenkään, sanoo taiteilija. Uusi sävellys tilataan Haapasen mukaan usein aikaisempien töiden tuoman maineen perusteella. Suomalaisilla on onneksi maailmalla hyvä maine, vaikkei henkseleiden paukutteluun ole silti aihetta.
    ”Suomi on pieni maa, jolla on vähäiset resurssit”, Haapanen muistuttaa.
    Häntä huolestuttaa suomalaisen taidemusiikin sisäänpäin kääntyneisyys.
    ”Ei voi aina sanoa itselle, että on hyvä.” Pitää pyrkiä eteenpäin – jatkuvasti ja kunnianhimoisesti.

The Ladies Room 11.3. klo 19.30 Temppeliaukion kirkossa. Liput 15/10e.

Aleksi Moisio