Hytönen: K-26
| 16. maaliskuuta 2007 | Kolumnit | kommentit (3) |
Eräs ystäväni, tai ehkei ystävänikään, halusi lapsena niin kovasti äänestämään, että kokeili 9-vuotiaana onneaan mikkeliläisen koulun äänestyspaikalla. Yritys epäonnistui. Ehdokaskin jäi rannalle, vaikka isä äänesti samaa. Itkun sijaan saatiin silti naurut moneksi vuodeksi.
Keskusta on ehdottanut äänestysikärajan laskemista, ei yhdeksään, mutta kuuteentoista vuoteen. Puheenjohtaja Vanhasen mielestä ”useimmat nuoret ovat 16–18-vuotiaina vielä kasvuympäristössään, jossa käsiteltävät asiat ja kunnallisvaaleissa ehdolla olevat henkilöt ovat tuttuja”: kepulaisittain siis äidin helmoissa, maalaisliittolaisittain perhekonsensuksen piirissä.
Jos herkässä murrosiässä olevat henkilöt – siis mopopojat ja pissaliisat – saisivat äänestysoikeuden, populististen helppoheikkien ja karismaattisten julkisuudenhenkilöiden äänimäärät kasvaisivat. Yllättäen äänestysikärajan laskua kannattavat puolueet keräävätkin riveihinsä eniten kevytviihteen kyllästämiä julkkiksia. Uusiksen, Sika- Harrin, Kiken, Frederikin ja Mikko Alatalon edustamat poliittiset ryhmittymät puoltavat perinteisiä perhemalleja. Ehkäpä pian sellaisia, joissa isä päättää, mitä lapset äänestävät.
Virossa ollaan kuitenkin vielä pidemmällä. Parlamenttivaaleissa riigikogua pääsi äänestämään internetin kautta. Jopa pääministeri Andrus Ansip käytti mahdollisuuttaan äänestää itseään verkossa, ja tulokset puhuvat puolestaan.
Jos Virossa tapahtuisi Suomen Keskustan esittämä äänestysikärajan muutos, saisiko Ansipin kuusitoistavuotias jälkipolvi äänestää itse valitsemaansa ehdokasta? Perheenpäällä voisi olla käytössään useampikin ääni, äänten myyminen mahdollistuisi, jopa varastaminen. Ei kerro systeemin turvallisuudesta sekään, että kansalainen Tiit Lepik onnistui tilaamaan netin kautta itselleen presidentti Toomas Hendrik Ilveksen sairausvakuutuskortin.
Olen konservatiivi. Äänestäminen on mielestäni kansalaisoikeus ja -velvollisuus, jonka kautta itsestään ja ympäristöstään huolta kantavat yksilöt toteuttavat yhteisöllisiä näkemyksiään.
Kannankin korteni äänestysikäkeskusteluun ja ehdotan, että eduskuntavaaleissa äänestäminen luokitellaan tunnuksen K-26 alle. Se, jos mikä nostaa äänestysintoa, kun tohtorinpaperit saanut sosiologi riemuitsee äänestyskopissa oikeuksistaan. Pääsisin itse äänestämään ensi vuonna.
Punakaarteissa ja legendan mukaan itsenäisyyttä edeltävässä eduskunnassa käytettiin hetken aikaa vanhakantaista huutoäänestystä: asiaa kannattaneet huusivat samanaikaisesti JAA ja vastustavat EI. Puhemies päätteli volyymitason mukaan äänestystuloksen. Isovatsaiset ja vantterat puhkuivat enemmän ääntä kuin pienet ja keuhkovaivaiset. Samalla lailla voidaan ajatella autoritäärisen suurperheen pään käyttävän useamman äänen perhepuolueensa puolesta.
Se Mikkelissä koulun ovella notkunut puuvillatakkinen lapsi olin muuten minä. Olisin äänestänyt paikallista suurpuoluetta kaupungin hengen ja hegemonian mukaisesti. Lapsi haluaa kuulua joukkoon, sillä uskallusta ajatella omilla aivoillaan ei vielä ole.
Ei ole kuusitoistavuotiaallakaan.
Ville Hytönen
Kirjoittaja on turkulainen runoilija ja Savukeidas Kustannuksen kapteeni.
Kirjoittajalle voi lähettää palautetta osoitteeseen ville.hytonen (at) savukeidas.com
Moi Ville=)
Hauska teksti, mutta aika rankka, joten minun on pakko sitä vähän kommentoida.
Jos nuoret pääsisivät äänestämään, kuten he pääsivät Allianssin nuorisovaali-kampanjassa, tulos näyttäisi tältä: http://www.valtikka.fi/nuorisovaalit/tulokset
Nuoret äänestivät luonnollisesti paljon nuoria tähän omaan eduskuntaansa ja tämä tulos “tasoittuisi” kun he äänestäisivät muiden ikäryhmien mukana. Nuorten äänioikeus kuitenkin toisi ehkä paremmat mahdollisuudet sille, että eduskunnassa olisi nykyistä kahta enemmän alle 30-vuotiaita kansanedustajia.
Politiikan tutkijan Hanna Wassin mukaan puoluekanta ei periydy, joten Keskustanuoret kannattavat äänioikeusikärajan laskua ihan oikeiden itselleen tärkeiden arvojen pohjalta, eikä likaisen valtasuunnitelman tuloksena.
Kukaan ei pakota äänestämään henkilöä, joka on saanut julkisuutta jo ennen vaaleja muistakin asioista kuin politiikasta eli ns. julkkisehdokasta. Jos äänestäjä näin kuitenkin tekee, äänestääkö hän silloin väärin? Tulisiko hänen enemmin äänestää jotakin toista, vaikkapa sinun määrittelemää ehdokasta?
Tekstisi julkaistiin blogina myös jo sata vuotta sitten. Silloinen Villeus von Hytönen kirjoitti saman tekstin, mutta sanan “nuori” kohdalla oli sana “nainen”. Onneksi tuolloin saimme kuitenkin naisille äänioikeuden. Otetaan sadassa vuodessa jotain opiksemme, eikä toisteta samaa virhettä nuorten kohdalla.
Lue myös Paulo Freiren “Sorrettujen pedagogiikka” ja ymmärrät miksi sorretuista tulee sortajia.
“Virossa ollaan kuitenkin vielä pidemmällä. Parlamenttivaaleissa riigikogua pääsi äänestämään internetin kautta. Jopa pääministeri Andrus Ansip käytti mahdollisuuttaan äänestää itseään verkossa, ja tulokset puhuvat puolestaan.”
Mitä tämä oikein tarkoittaa? Äänestikö Viron kansa siis väärin? Ei tullut vasemmistolle voittoa, joten huonosti meni (kenellekään ei liene enää yllätys mihin suuntaan ylkkäri on suorastaan fanaattisen kallellaan).
Siinä olen kyllä toimittajan kanssa samaa mieltä, että äänestysikärajaa ei missään nimessä saa laskea. Sitä tulisi pikemminkin nostaa. Toisaalta näyttää kyllä siltä, että valitettavasti suurin osa kansasta ei ole kypsä äänestämään millään rationaalisilla perusteilla koskaan. Hyvä esimerkki tästä on edelliset presidentinvaalit, joissa valitettavan moni valitsi ehdokkaansa täysin irrationaalisin perustein (mm. sukupuolen perusteella) ja tulos oli sen mukainen.
Mitä taas tulee Internetin käyttämiseen äänestykseen, niin järjestelmästä kyllä ihan varmasti saadaan turvallinen jos niin halutaan. Ja ne, joilla ei ole pääsyä omalle tietokoneelle, voivat toki edelleen äänestää perinteiseen tapaan. Ei kai sitä ollut Virossakaan mitenkään estetty?
Verkkovaaleista saa varmasti tarvittaessa turvallisia. Niiden luotettavuus onkin sitten eri asia.
Kuten Stalin aikanaan sanoi, vaaleja eivät ratkaise äänestäjät vaan ääntenlaskijat. Verkkovaaleissa ääntenlaskennasta vastaa parhaassakin tapauksessa viime kädessä kourallinen teknisiä asiantuntijoita, jotka tuntevat käytetyn äänestysjärjestelmän pohjia myöten. Koska ei ole realistista olettaa, että nämä asiantuntijat edustaisivat eri poliittisia intressejä ja valvoisivat siksi toisiaan, on verkkovaalien tuloksen luotettavuus heidän hyväntahtoisuutensa varassa.