16. maaliskuuta 2007
Teksti:

Eräs ystäväni, tai ehkei ystävänikään, halusi lapsena niin kovasti äänestämään, että kokeili 9-vuotiaana onneaan mikkeliläisen koulun äänestyspaikalla. Yritys epäonnistui. Ehdokaskin jäi rannalle, vaikka isä äänesti samaa. Itkun sijaan saatiin silti naurut moneksi vuodeksi.
    Keskusta on ehdottanut äänestysikärajan laskemista, ei yhdeksään, mutta kuuteentoista vuoteen. Puheenjohtaja Vanhasen mielestä ”useimmat nuoret ovat 16-18-vuotiaina vielä kasvuympäristössään, jossa käsiteltävät asiat ja kunnallisvaaleissa ehdolla olevat henkilöt ovat tuttuja”: kepulaisittain siis äidin helmoissa, maalaisliittolaisittain perhekonsensuksen piirissä.
    Jos herkässä murrosiässä olevat henkilöt – siis mopopojat ja pissaliisat – saisivat äänestysoikeuden, populististen helppoheikkien ja karismaattisten julkisuudenhenkilöiden äänimäärät kasvaisivat. Yllättäen äänestysikärajan laskua kannattavat puolueet keräävätkin riveihinsä eniten kevytviihteen kyllästämiä julkkiksia. Uusiksen, Sika- Harrin, Kiken, Frederikin ja Mikko Alatalon edustamat poliittiset ryhmittymät puoltavat perinteisiä perhemalleja. Ehkäpä pian sellaisia, joissa isä päättää, mitä lapset äänestävät.
    Virossa ollaan kuitenkin vielä pidemmällä. Parlamenttivaaleissa riigikogua pääsi äänestämään internetin kautta. Jopa pääministeri Andrus Ansip käytti mahdollisuuttaan äänestää itseään verkossa, ja tulokset puhuvat puolestaan.
    Jos Virossa tapahtuisi Suomen Keskustan esittämä äänestysikärajan muutos, saisiko Ansipin kuusitoistavuotias jälkipolvi äänestää itse valitsemaansa ehdokasta? Perheenpäällä voisi olla käytössään useampikin ääni, äänten myyminen mahdollistuisi, jopa varastaminen. Ei kerro systeemin turvallisuudesta sekään, että kansalainen Tiit Lepik onnistui tilaamaan netin kautta itselleen presidentti Toomas Hendrik Ilveksen sairausvakuutuskortin.

Olen konservatiivi. Äänestäminen on mielestäni kansalaisoikeus ja -velvollisuus, jonka kautta itsestään ja ympäristöstään huolta kantavat yksilöt toteuttavat yhteisöllisiä näkemyksiään.
    Kannankin korteni äänestysikäkeskusteluun ja ehdotan, että eduskuntavaaleissa äänestäminen luokitellaan tunnuksen K-26 alle. Se, jos mikä nostaa äänestysintoa, kun tohtorinpaperit saanut sosiologi riemuitsee äänestyskopissa oikeuksistaan. Pääsisin itse äänestämään ensi vuonna.
    Punakaarteissa ja legendan mukaan itsenäisyyttä edeltävässä eduskunnassa käytettiin hetken aikaa vanhakantaista huutoäänestystä: asiaa kannattaneet huusivat samanaikaisesti JAA ja vastustavat EI. Puhemies päätteli volyymitason mukaan äänestystuloksen. Isovatsaiset ja vantterat puhkuivat enemmän ääntä kuin pienet ja keuhkovaivaiset. Samalla lailla voidaan ajatella autoritäärisen suurperheen pään käyttävän useamman äänen perhepuolueensa puolesta.
    Se Mikkelissä koulun ovella notkunut puuvillatakkinen lapsi olin muuten minä. Olisin äänestänyt paikallista suurpuoluetta kaupungin hengen ja hegemonian mukaisesti. Lapsi haluaa kuulua joukkoon, sillä uskallusta ajatella omilla aivoillaan ei vielä ole.
    Ei ole kuusitoistavuotiaallakaan.

Ville Hytönen

Kirjoittaja on turkulainen runoilija ja Savukeidas Kustannuksen kapteeni.

Kirjoittajalle voi lähettää palautetta osoitteeseen ville.hytonen (at) savukeidas.com