Paniikkihäiriö, parisuhdeongelmat, perheen alamäki, alkoholismi, työttömyys, asunnottomuus, kodittomuus, nälkä, kylmä ja väkivalta. Tässä aiheita, joita on käsitelty Ryhmäteatterissa viimeisen vuoden aikana. Äkkiseltään voisi ajatella, että Pengerkadulla on vajottu syvälle epätoivon suohon.
Teatterin taiteellisina johtajina vuodesta 1997 toimineet Esa Leskinen ja Mika Myllyaho ovat vuorotellen tarttuneet ih- misten ahdinkoon liittyviin teemoihin. Viime syksyn Paniikki käsitteli itsensä kadottamista ja paniikkihäiriöön ajautumista. Keväällä esitetty Helsingin taivaan alla oli tragikomedia perheen alamäestä hyvinvointivaltion turvaverkon pettäessä armotta alta.
Tämän syksyn ensi-illassa Leskinen vakuuttaa, että Hyvin päättyy kaikki, vaikka juuri näin nimetyssä näytelmässä kurjuus on viety äärimmilleen. Samuel Beckettiltä reilusti rakennetta ja hahmoja lainaava Leskinen hahmottelee laitapuolen kulkijoiden kautta elämän kärsimyksiä. Päähenkilöinä on kaksi koditonta, nälkäistä ja palelevaa miestä, joita ei virallisesti ole edes olemassa. Heitä näyttelevät Ville Virtanen ja Antti Virmavirta. Laittomina siirtolaisina miehet elävät kaikkien ihmisoikeuksien ulkopuolella. Surkeuden keskellä miehet jaksavat kuitenkin uskoa, että hyvin tässä vielä käy.
Kun pelataan näin rajuilla aiheilla, katsomon uskoisi ammottavan tyhjyyttään. Silti Ryhmäteatteriin on legendaarisen vaikea saada lippuja.
Ja ihmekös tuo, yhteiskuntakriittiset pienen ihmisen ahdingon kuvaukset tarjoavat kunnon tujauksen katharsista, tuota taide- elämyksen eliksiiriä, jota ilman ei tahdo kestää.
Kun synkkyys valtaa mielen, ei ole parempaa rohtoa kuin tragikomedia, joka vavisuttaa tunnistamisen kokemuksella: koskettaa ja puhdistaa syvältä.
Rankkoja aiheita käsitellessään Myllyaho ja Leskinen eivät hylkää kahta tärkeää elementtiä: lämmintä huumoria ja lohdullista toiveikkuutta. Niiden ansiosta Ryhmäteatterin kolme edellistä esitystä ovat olleet myös mitä oivallisinta viihdettä – eikä vähiten Suomen kärkikaartiin kuuluvien näyttelijöidensä ansiosta.
Ryhmäteatterin kööri tunnustaa rohkeasti, että tragedioissa on myös paljon koomisia piirteitä. Hyvin päättyy kaikki -esityksessä jääkylmässä murjussa jouluateriansa menettäneet kodittomat jaksavat vielä haaveilla elättävänsä itsensä klovneina.
Monien taide-elämysten jälkeen olo on usein synkkä ja lohduton. Maailma on paska paikka ja ihminen kaiken pahan alku ja juuri.
On kuitenkin lähes rikollista jättää elämän raskaiden realiteettien kanssa itsekin pyristelevä katsoja tähän tilaan, vaille katharsista. Onko katsoja jotenkin syvemmältä kosketettu, jos hänelle annetaan kotiin vietäväksi vain raadollinen kuva maailmasta ja ihmisestä?
Sen sijaan Ryhmäteatterista öiselle Pengerkadulle kömpiessä olo on kuin uudesti syntyneellä. Taas on saatu jakaa yhdessä hetken ajan elämän surua, naurua ja lohtua.
Maria Lyytinen
Hyvin kaikki päättyy Ryhmäteatterissa, Pengerkatu 11, klo 19 16.12. saakka, liput 13/23 e.
