03. marraskuuta 2006
Teksti:

Syksyinen aurinko paistaa matalalta Tukkutorin pihaan Helsingin Hermannissa. Isoja kuorma-autoja valuu laiskasti sisään porteista. Vanhan tiilitalon varjossa leiskahtaa hitsausliekki.
Pihan toisella laidalla nuori mies lopettelee tupakkaansa.
Hän ei tunnu kuuluvan keskelle elintarvike- ja kukka-alan tukkukaupan keskusta. Mies on pukeutunut kapeisiin mustiin farkkuihin, tennareihin ja mustaan punkbändin huppariin. Kasvoja reunustavat vahvat, muovikehyksiset lasit.
Hän tumppaa tupakkansa tuhka-astiaan, nostaa maasta ison repun ja löntystää sisään. Ovi heilahtaa kiinni ja paljastaa miehen selän taakse jääneen kyltin. Siinä lukee: ”Fullsteam Records & Fullsteam Agency.”
Sisällä portaita kipuava nuorimies on yrityksen 24-vuotias toimitusjohtaja Juha Kyyrö. Hänen vastuullaan on Suomen kovimmassa kiidossa oleva pieni levy-yhtiö.
Fullsteamin leivissä on sekä Disco Ensemblen kaltaisia vientitoivoja että pitkään tasaista uraa tehneitä marginaalibändejä kuten No Shame. Keikkojen järjestäjänä yhtiö on nopeasti kasvanut merkittäväksi peluriksi isojen ohjelmatoimistojen rinnalle. Yhtiö työllistää Kyyrön lisäksi jo yhdeksän ihmistä.
Aika hyvin levy-yhtiöltä, joka perustettiin alle viisi vuotta sitten sivutoimiseksi nyrkkipajaksi.

Kello on vähän yli kymmenen kun Kyyrö istahtaa työpöytänsä ääreen karussa avokonttorissa ja alkaa avata aamun postia. Hänen katseensa kiinnittyy valtiovarainministeriön leimalla varustettuun kuoreen.
”Tämä päivähän alkaa hyvin”, naurahtaa Kyyrö ja näyttää kirjettä viereisen pöydän takana istuvalle promoottorille Johannes Kinnuselle. ”Katso tätä.”
Kinnunen ottaa kirjeen ja virnistää. Kuoressa on kutsu nuorille kulttuurivaikuttajille suunnattuun tulevaisuusseminaariin, jota isännöi valtiosihteeri Raimo Sailas.
Joka päivä Fullsteamin postiluukusta ei tipahtele kutsuja valtiosihteereiltä, mutta Kyyrön kyvyt on kyllä huomattu. Rumba listasi hänet juuri Suomen musiikkibisneksen seitsemänneksi vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi. City-lehden alle 35-vuotiaiden vaikuttajien listalla hän oli sijalla 24.
Huomiosta huolimatta Fullsteam Recordsin yhtyeet eivät vielä kuulu suomalaisen rockin myyntitykkien joukkoon. Toiveet ovat kuitenkin suuret.

Erityisiä odotuksia on pantu punkyhtye Disco Ensembleen. Sen levitystä maailmalla hoitaa nykyään musiikkijätti Universal, ja MTV on pyörittänyt ahkerasti yhtyeen videoita ainakin Pohjoismaissa ja Isossa- Britanniassa. Myös indierockia soittavalle Lapkolle on povattu menestystä maailmanmarkkinoilla.
Disco Ensemblen viimeisin levy, First Aid Kit, on Fullsteamin menestynein julkaisu. Siitä huolimatta sitä on Suomessa myyty vain 8 000 kappaletta. Sillä ei levylistojen kärkeä saavuta. Millä rahalla vuokrat ja palkat sitten maksetaan?
Fullsteam on hyvä esimerkki siitä, etteivät erikoistuneet levy-yhtiöt enää kerää tulojaan joltain tietyltä kohdealueelta. Marginaalinenkin menestys riittää, kun markkina- alueena on koko maailma.
Fullsteamilla onkin yksi ainoastaan vientiin keskittyvä työntekijä, aiemmin muun muassa Universalilla työskennellyt Silke Hölker.
Bändejä viedään Keski-Eurooppaan ja Isoon-Britanniaan sekä Japaniin. Disco Ensemble on käynyt myös Pohjois-Amerikassa keikoilla, mutta ne eivät vielä ole poikineet läpimurtoa.
Keskimääräinen levy tekee Kyyrön mukaan aina tappiota. Menetyksiä paikataan menestyneemmistä julkaisuista saaduilla tuloilla sekä bändikrääsän ja keikkojen myynnillä. Keikkamyynti on levyjen julkaisemista riskittömämpää bisnestä, sillä sijoitetun pääoman määrä on pienempi kuin levyjen kohdalla. Keikkakatalogissaan Fullsteamilla onkin yli kaksikymmentä bändiä. Kyyrö ja kumppanit kauppaavat muun muassa Lordin Suomen-konsertteja sekä useiden ahkerasti keikkailevien punk-, ska- ja indieyhtyeiden keikkoja.

Puoli yhdeltätoista Kyyrön puhelin soi. Wallu Valpio ja Arde Jokinen harhailevat Tukkutorilla. Kyyrö hölkkää alas pihalle hakemaan miehet sisään.
Walpio ja Jokinen ovat tulossa keskustelemaan ensi kesän festivaalien, erityisesti viime kesänä 10 000 katsojaa vetäneen Rovaniemi Rockin, ohjelmistoista.
Kyyrö johdattaa festivaalipomot pöytänsä vieressä nököttävälle resuiselle sohvalle ja tarjoaa kahvia. Mukit on koristeltu Fullsteamin pääkallologolla.
Kyyrö ryntää keskellä toimistoa alttarina seisovien stereoiden luo ja vaihtaa levysoittimeen Damn Seagullsin vielä masteroimattoman toisen pitkäsoiton.
”Kuunnelkaa tarkkaan”, Kyyrö huikkaa. ”Tämä on ensi kesän hittibändi. Nyt se on vielä edullinen, mutta lähempänä kesää enää ei.”

Kyyrö on synnynnäinen myyntimies. Lukion jälkeen hän on opiskellut reilun kuukauden liiketaloutta ammattikorkeakoulussa, mutta enempää kaupallista koulutusta hänellä ei ole. Musiikkibisneksen koukerot on opeteltu käytännön töissä.
Ensimmäisen levy-yhtiönsä Kyyrö perusti ystäviensä kanssa jo lukioaikana. Sitruunamaailma julkaisi kaveripiirin levyjä, möi keikkoja ja toi naapurimaiden pikkubändejä Suomeen.
Malminkartanossa varttunut Kyyrö kävi lukiota Vaskivuoressa, Vantaan Myyrmäessä. Luokkatovereita läheisempiä hänelle olivat ystävät Myyrmäen helluntaiseurakunnassa, johon Kyyrön perhe kuului.
Nuorisotoiminta seurakunnassa oli Kyyrön mukaan vilkasta ja vapaamielistä. Nuortenilloissa soitettiin usein heviä ja lävistyksiä ja tatuointeja oli useammilla kuin koulussa. Seurakunnassa Kyyrö ihastui raskaaseen musiikkiin ja hc-punkkiin.
Vuonna 1999 hän liittyi ystäviensä perustamaan kristillissävytteistä emopunkkia soittaneeseen bändiin. Minus SF keikkaili ympäri Suomea ja konsertoi myös muualla Euroopassa. Bändin basistina Kyyrö tutustui muihin muusikoihin, niin kristittyihin kuin maallisempiinkin.
Ruotsalaisen Plastic Pride -punkyhtyeen jäseniin tutustuminen muutti Kyyrön maailmankuvaa.
Bändin jäsenet kutsuivat itseään sosialisteiksi, mutta toimivat Kyyrön mielestä kristillisemmin kuin juuri kukaan hänen tuntemistaan kristityistä. Se lisäsi hänen uskoaan kantaa ottavan musiikin vaikutusmahdollisuuksiin.
Vuonna 2002 Kyyrö perusti ystävänsä Johannes Ylisen kanssa Fullsteamin. Ylinen halusi julkaista merkillä yhtyeensä Deep Insightin levytyksiä ja Kyyrö lähti mukaan, koska oli jo tottunut hoitamaan bändien käytännön asioita.
Pikkuhiljaa Fullsteam nielaisi edeltäjänsä Sitruunamaailman.

Kello lähestyy puolta päivää. Kyyrö, Walpio ja Jokinen saavat palaverinsa päätökseen. Toimisto on täyttynyt työntekijöistä ja stereoissa soi tanskalaisen punkyhtyeen Lackin Five Years -levy.
Keskellä toimistoa pöydän ääressä istuu Disco Ensemblen basisti Lasse Lindfors ja kirjoittaa nimikirjoituksia fanituotteisiin. Kassit ja t-paidat ovat matkalla Japaniin.
Vieressä Heikki Häkkinen ja Damn Seagullsin solistina tunnettu Lauri Eloranta, Fullsteamin työntekijöitä kumpikin, kiistelevät Nirvanan merkityksestä. Häkkisen mielestä yhtye on yliarvostettu.
Kyyrö syventyy sähköpostin lukemiseen. Joka päivä hän saa kolmisensataa ja lähettää toistasataa viestiä.
Määrä näkyy Kyyrön kirjoitustavassa. Viestit ovat lyhyitä, joskus käsittämättömiä, ja allekirjoitusta on turha etsiä. Poik keus ovat Japaniin kirjoitettavat viestit. Niissä pitää olla muodollinen.
Japanin-yhteyksien takia Kyyrön englanninkielinen titteli on president. Japanilaisten on saatava tietää olevansa tekemisissä yhtiön tärkeimmän työntekijän kanssa.
Ja Kyyrö pitää siitä, että saa olla oma herransa. Niin kertoo hänen entinen pomonsa tapahtumia järjestävän Welldone-yh tiön toimitusjohtaja Risto Juvonen. Hänen mukaansa mukaan Kyyrö on fiksu, mutta omapäinen mies, jossa on hieman nuoren miehen harkitsemattomuutta.
Kyyrö oli Welldonella keikkamyyjänä pari vuotta ja lopetti työn viime maaliskuussa. Alun perinkin Suomen suurimmalle ohjelmatoimistolle meneminen oli ollut hänelle kova paikka.
Yhtiön omistaa amerikkalainen Live Nation, joka vielä tuolloin oli Clear Channel -yhtiön osa. Tämä taas omistaa ympäri maailmaa toistatuhatta radiokanavaa ja kymmeniä tv-kanavia. Eikä yhtiön maine punkpiireissä ole kehuttava.
”Olin vienyt Welldonelta pari suurehkoa keikkaa nenän edestä”, Kyyrö sanoo. ”Minusta oli tullut niille kilpailija, se oli varmaan suurin syy miksi ne halusivat minut leipiinsä.”
Kyyröä ei kaduta, että tuli oltua Welldonella töissä. Hän on tottunut siihen, että joskus joutuu tekemään asioita, joita ei täysin hyväksy. Kuten menemään isolle firmalle töihin tai kulkemaan työmatkat autolla.
”En ole autoilusta ylpeä”, hän sanoo, ”mutta auto on välttämätön, sillä olen niin paljon menossa.”

Kello kahden aikaan Kyyrö istuu metrossa matkalla kohti Kaisaniemeä ja Suomen MTV:n toimituksessa pidettävää palaveria. Kanava haluaa kuvata Disco Ensemblen keikan marraskuun lopulla. Nauhoitus näytettäisiin Suomen lisäksi Pohjoismaissa, Saksassa ja mahdollisesti myös Isossa-Britanniassa.
Palatessaan toimistolle Kyyrö nappaa lounaskioskista mukaansa fetasalaatin. Illan mittaan toimisto alkaa tyhjetä. Seitsemän aikaan enää Kyyrö ja vientiä hoitava Hölker istuvat työpöytiensä ääressä. Stereois sa soi Yeah Yeah Yeahs.
Kuinka pitkään tällaista elämää jaksaa? Kymmenen tunnin työpäiviä, palavereja toisen perään ja jatkuvasti taustalla liian äänekkäinä soivia stereoita?
Kyyrö vastaa viipymättä: ”Toivottavasti pitkään.”
Vaikka hänen elämänsä ja työnsä ovat muuttuneet viime vuosina entistä hektisemmiksi, hän haluaa lisää. Kyyrö haluaisi viedä Fullsteamin musiikkibisneksen ytimeen.
”Pitkään minulla on ollut haaveena, että pitäisi saada toimisto New Yorkiin. Mutta ellei se toteudu, niin Helsinkikin kelpaa.”

Teksti: Ville Seuri
Kuvat:Timo Wright