Kolme tietä Guantanamoon
| 5. toukokuuta 2006 | Laajat artikkelit | kommentit (4) |
Birminghamin älykkö
1970-Luvun alussa intialaisperheen vesa Moazzam Begg kävi juutalaista ala-astetta Birminghamissa. Uskonto oli toissijainen asia Sparkbrookin lähiössä: Beggin uinuva muslimi-identiteetti heräsi vasta vuosia myöhemmin Balkanin- matkoilla. Uutinen Srebrenican joukkomurhasta järkytti nuorukaista, jolle uskonviha oli ollut tuntematon asia.
Begg opiskeli lakia, meni naimisiin ja perusti kotinurkilleen kirjakaupan. Perhe kasvoi ja Begg vaimoineen haaveili avustustyöstä. Kesällä 2001 kaivattua työtä löytyi kabulilaisesta koulusta ja koko perhe muutti Afganistaniin. Pian Zaynab Begg alkoi odottaa perheen neljättä lasta.
Syyskuun yhdennentoista jälkeen Kabul ei enää ollut turvallinen asuinpaikka. Beggin perhe muutti Pakistaniin.
Helmikuussa 2002 CIA:n agentit tunkeutuivat Beggien kotiin Islamabadissa ja kuljettivat Moazzam Beggin pois auton takakontissa.
Kolme vuotta myöhemmin Begg vapautettiin Guantanamosta. Syytteitä ei ikinä nostettu. Perhe epäilee vangitsemisen johtuneen nimisekaannuksesta.
Lontoon uskonsoturi
Feroz Abbasi lakkasi 12-vuotiaana seuraamasta äitiään moskeijaan. Hiljainen poika oli muuttanut yksinhuoltajaäitinsä kanssa Ugandasta Englantiin neljä vuotta aikaisemmin, eikä erilainen uskonto helpottanut sopeutumista lontoolaislasten joukkoon.
Vuonna 1999 Abbasi, komea 19-vuotias insinöörinalku, pahoinpideltiin interrail-reissulla. Hän ystävystyi kashmirilaismiehen kanssa ja kainosteli tämän seurassa maallistumistaan.
Kotiin palasi entistä totisempi poika, joka vältteli kristittyä isäpuoltaan. Hän alkoi viettää aikaa Finsbury Parkin moskeijassa, jossa saarnasi yksisilmäinen radikaaliimaami Abu Hamza. Pian Abbasi valmistautui matkustamaan Kashmiriin tai Afganistaniin.
Äiti Zumrati Juma ei ollut nähnyt poikaansa vuoteen, kun televisiossa näytettiin lentokoneiden iskeytyvän pilvenpiirtäjiin. ”Voi luoja, mitä jos se on Feroz”, hän ajatteli.
Pohjoisen liitto vangitsi Abbasin Afganistanissa vuoden 2001 lopussa. Hänen kerrotaan kantaneen kranaatteja lahkeissaan.
Sotaoikeudessa Abbasi kehui tavanneensa Osama bin Ladenin. Viime vuoden alussa hänet vapautettiin Guantanamosta.
Adelaiden seikkailija
Australialainen David Hicks joutui helposti vaikeuksiin jo kouluaikoina. Sittemmin miehen työ- ja ihmissuhteilla on ollut tapana katketa äkkiarvaamatta.
Vuonna 1998 vasta 24-vuotias kahden lapsen isä liittyi internetin kautta Kosovon vapautusarmeijaan. Albaniaan saavuttuaan Hicks pettyi, kun huomasi konfliktin olevan jo hiipumassa.
Hicks on kertonut kääntyneensä Kosovon-seikkailun jälkeen muslimiksi, mutta Guantanamon vankitoverit epäilevät väitettä.
”Hän on punaniska, sellainen rodeoista ja kengurunnylkemisestä nauttiva tyyppi”, toinen Guantanamon vanki Moazzam Begg on kuvannut australialaista.
Kosovosta palattuaan Hicks ilmoitti isälleen lähtevänsä vastustamaan siionistien maailmanvalloitusta. Hän jäi vangiksi Afganistanin Kunduzissa marraskuussa 2001.
Neljä vuotta Guantanamossa viettänyttä Hicksiä syytetään muun muassa Osama bin Ladenin tulkkina toimimisesta. Beggin mukaan Hicks kirjoittaa sellissään kalastusopasta.
Hanna Nikkanen
Lähteet: BBC, Sydney Morning Herald, Telegraph, Wakeup Call Radio, Wikipedia.
Todennäköisesti Yhdysvallat pitää vankeina itse värväämiään palkkasotureita ja terroristeja ,jotta he eivät kertoisi taustaansa ja ilmiantaisi CIA:n osuutta
globaaliterrorismiin.
Googlaa
1 “Osama Bin Laden namebase org”
2 Clikkaa namebasen artikkeli Osamasta
3 Clikkaa “Social Network Diagram”
niin esiin tulevasta verkosta saat selvää mistä on kysymys.
Politiikassa yksilöillä ei ole merkitystä. Mutta silloin kun yksilöiden kohtaloita tuodaan esille, niin näitä yksilöitä käytetään politiikan välineinä, eikä nämä “vääryyksien esiintuojat” oikeasti ole kiinnostuneita tästä “uhrista” muuten kuin poliittisena välineenä.
Voisin tuoda esille useita tapauksia, joista näitä Yhdysvaltojen uhreja esille tuovat ihmiset eivät välittäisi tippaakaan (eivätkä tosiaan välitä), mutta se olisi ihan samanlaista politiikkaa kuin nämä sosialistit harjoittavat.
Politiikassa puhutaan miljoonien ihmisten kohtaloista, joten yksittäisten yksilöiden poikkeavilla kohtaloilla ei ole merkitystä poliittisissa päätöksissä.
Tyypillinen humanistien tapa argumentoida on se, että unohdetaan tilastot ja yleinen trendi ja etsitään joku poikkeus, jolla perustellaan omia väitteitä.
Eli tässäkin tapauksessa varmasti ylivoimainen enemmistö Guantanamossa lusivista on terroristeja, talibaneja tai heidän avustajiaan. Varmasti jokunen Suomen vankiloissa istuvista murhasta tai raiskauksesta tuomituista on syytön, mutta kukaan järkevä ihminen ei vaadi kaikkien vapauttamista tällä verukkeella.
Se, onko Guantanamon käytäntö muuten oikein, onkin sitten eri juttu.