Tämä on sisäpiirin tietoa.
Helmikuun lopussa Dianapuiston liepeillä majailevien design-liikkeiden, trendibaarien ja vaatekauppojen tiskeille ilmestyy läjä uutta ilmaisjakelulehteä. Pokkarikoossa kuukausittain ilmestyvä Läs seuloo kaupunkikulttuuria ja uhoaa lässytyksen loppuneen. Lehteen mahtuu paitsi nuorten taiteilijoiden esittelyjä, myös perinteisiä musiikki-, elokuva- ja menoarvioita. Ja sitten hyppimään tasajalkaa City-lehden ja Nöjesguidenin varpaille?
Ei, kertoo päätoimittaja Kalle Kinnunen.
”Tietty ekslusiivisuus tähän juttuun kuuluu. On ok, jos suuri yleisö ei koskaan lehteä löydäkään.”
Kuulostaa hieman elitistiseltä.
”Kaupunkikulttuuri muuttuu koko ajan pirstaleisemmaksi. Siksi on luonnollista, että eri harrastajapiireille syntyy juuri omaan porukkaan vetoavia lehtiä”, Kinnunen sanoo.
Ja minkälaisesta porukasta nyt on kyse?
”Tuskin joku hittiradioiden kuuntelija tästä paljoa irti saa”, Kinnunen arvioi.
”Jutut keskittyvät ilmiöihin, joita kaupallisemmat lehdet eivät käsittele. Se, että jokin asia on ollut julkisuudessa, ei ole peruste edes kriittisen jutun kirjoittamiselle.”
Viimeistään jakelu-alue tuntuu takaavan, ettei Läs:iä tulla lukemaan lähijunissa. Pitäisikö lehteä lukeakseen totutella kävelemään pikkurilli pystyssä pitkin Uudenmaankatua?
”Emme ole tekemässä mitään Punavuoren äänenkannattajaa. Ne, joita Läs:n käsittelemät ilmiöt muutenkin kiinnostavat, löytävät varmaan lehden parhaiten.”
Matti Rämö
