27. tammikuuta 2006
Teksti:

Kuolemaa veneissä
Abdelkhalak Hamdouchi on marokkolainen sähkömies, joka on mukana Elämän pienet veneet -järjestössä. Järjestön nimi viittaa Välimerellä matkaaviin veneisiin, joiden kyydissä afrikkalaisia kuolee heidän pyrkiessään Eurooppaan. Jopa 60 prosenttia marokkolaisista nuorista haluaa muuttaa Eurooppaan.
    ”Haluamme varoittaa nuoria vaarasta, jonka he kohtaavat pienissä veneissä Välimerellä”, Hamdouchi kertoo.
    ”Tiedotamme myös Eurooppaan muuttaneiden siirtolaisten todellisista oloista, jotka eivät missään nimessä ole hyvät.”
    Maailman sosiaalifoorumi tarjoaa Hamdouchille mahdollisuuden laajentaa keskustelua laittoman siirtolaisuuden ongelmista Marokon ulkopuolelle.
    Hamdouchin järjestössä pidetään ”rajat kiinni – aseilla vastaan”-asennetta epäinhimillisenä. Suurin siirtolaisuuden syy on varallisuuserot Euroopan ja Afrikan välillä. Näiden erojen kaventaminen on ensimmäinen askel, jos halutaan vähentää siirtolaisuutta.
    ”Vain taloudellinen muutos voi mahdollistaa kansalaisillemme inhimillisen tulevaisuuden.”


Velka tappaa

Makoma Lekalakala on ollut maailman sosiaalifoorumissa aiemminkin. Hän työskentelee köyhien maiden velkojen poistamista vaativassa Jubilee South -verkostossa. Lekalakala on odottanut jo pitkään sosiaalifoorumeiden tuloa Afrikkaan.
    Velkaongelma on erityisen tärkeä afrikkalaisille, ja sen huomaa myös sosiaalifoorumin ohjelmasta: keskustelua velasta käydään kymmenissä seminaareissa ja työpajoissa.
    Monet maailman köyhimmistä maista maksavat jatkuvasti kansainvälisille velkojille summia, jotka ylittävät maiden saaman kehitysavun määrän. Nämä maat ovat velkahistoriansa aikana maksaneet korkoina alkuperäisen velkasummansa takaisin noin kolminkertaisesti. Velkavankeuden vuoksi peruspalveluita ei näissä maissa usein ole.
    ”Velka tappaa kansaamme”, Lekalakala tiivistää.
    Lekalakala on Bamakossa puhumassa myös suuryhtiöistä, jotka ovat aikoinaan tukeneet Etelä-Afrikan apartheid-hallitusta.
    ”Näiden yhtiöiden on maksettava korvauksia apartheidin aikaisista rikoksistaan.”
    Monet yhtiöt – kuten Citigroup ja Barclays – ovat saaneet palata maahan, vaikka he eivät koskaan tulleet Etelä-Afrikan totuuskomission eteen vastaamaan teoistaan.
    Lekalakala odottaa foorumilta myös kansainvälisten tukiverkostojen syntymistä, sillä monet afrikkalaiset kansalaisaktivistit ovat hengenvaarassa paljastaessaan hallitustensa salaisuuksia.


Kehitystä kirjastoista

Kenialaisen Melua Johen ja nigerialaisen Kingsley Okojachen tavoitteina Bamakossa on edistää afrikkalaisten kirjastojen tilannetta. Monille kirjastoammattilaisille sosiaalifoorumin kaltaiset tapaamiset ovat ainoa keino keskustella oman alan ihmisten kanssa.
    Johen ja Okojachen mukaan Afrikassa ei pystytä siirtymään eteenpäin ilman tietoa ja laajempaa julkista tiedonvälitystä. Monissa Afrikan maissa hallitukset eivät kuitenkaan tunnusta kirjastojen ja julkisen tiedon arvoa taloudelliselle kehitykselle.
    Kirjastojen suurin haaste on saattaa yhteen tieto ja lukutaidottomat ihmiset. Yksi ratkaisu voisi olla äänitteiden ja julkisten keskustelujen lisääminen, mutta tämä tuo heti mukanaan resurssiongelman. Julkisten kirjastojen kirjat ovat jo nyt vanhoja, lehtiä ei ole ja palkat ovat huonot.

Sosiaalifoorumeita yhä laajemmalla

Bamakon maailman sosiaalifoorumi on kenraaliharjoitus ensi vuoden aktivistitapaamiselle nairobissa.

Vuonna 2001 ensimmäisen kerran järjestetyn Maailman sosiaalifoorumin tarkoituksena on toimia vastatapahtumana yritysten ja valtioiden yhteiselle Maailman talousfoorumille, joka kokoontuu vuosittain Davosissa.
    Sosiaalifoorumeissa järjestetään paneeleja, työpajoja ja keskustelutilaisuuksia kansalaisjärjestöille tärkeistä aiheista. Osallistujien mielestä sosiaalisia muutoksia voidaan parhaiten edistää siten, että samoja uudistuksia vaaditaan useassa maassa ja useampien liikkeiden voimalla samanaikaisesti.
    Vuosien aikana sosiaalifoorumi on etääntynyt Davosin tapahtumasta ja kehittynyt tärkeimmäksi kansalaisyhteiskunnan tapaamiseksi.
    Sosiaalifoorumeita järjestetään maanosittain ja maittainkin. Näiden pienempien foorumeiden avulla paikallisia sosiaalisia tai taloudellisia ongelmia kytketään kansainvälisiin keskusteluihin. Esimerkiksi suomalaisten kuntien talouspolitiikka ohjautuu kansainvälisillä areenoilla määriteltyjen taloudellisten trendien mukaan. Näiden ilmiöiden kytkeminen toisiinsa vaatii ajatusten vaihtoa eri maiden kansalaisjärjestöjen ja aktivistien välillä.
    Monien tutkijoiden mielestä sosiaalifoorumit ovat uusi aamunkoitto avoimelle kansalaisyhteiskunnalle. Aiemmat Maailman sosiaalifoorumit on järjestetty vahvojen kansalaisyhteiskuntien maissa: Brasiliassa ja Intiassa. Nyt järjestäjät haluavat sosiaalifoorumeille laajempaa kannatusta, vaikutusta ja merkitystä – painopisteeksi on otettu Afrikka.
    Pohjoisen ja etelän aktivistit tapaavat vain harvoin muutoin kuin yksittäisten projektien aikana. Foorumi, jossa on aikaa keskustella myös periaatteellisimmista kysymyksistä, on monelle arvo sinänsä.
    Bamakon sosiaalifoorumi on vuonna 2007 Nairobissa järjestettävän Maailman sosiaalifoorumin kenraaliharjoitus. Monille afrikkalaisille sosiaalifoorumiaktivisteille Nairobi on suuri näytön paikka ja kauan odotettu mahdollisuus saada Afrikan ongelmat kansainvälisen keskustelun huipulle. Kenialaiset ja myös muut haluavat näyttää, että vastoin odotuksia myös afrikkalaiset pystyvät isännöimään onnistuneesti suuria tapahtumia.

Hanna Kuusela, Otto Bruun

kuva Tuomas Ylä-Anttila