27. tammikuuta 2006
Teksti:

Kuulostaa utopialta: kannettava tietokone jokaiselle kehitysmaan lapselle.
    Eihän siellä ole edes sähköä, miten sellainen voisi toimia?
    Tietenkin sähköä tuottavan kiertokammen avulla, vastaavat yhdysvaltalaisen MIT-yliopiston tutkijat.
    Viime lokakuussa he julkistivat suunnitelmansa sadan euron kannettavaksi tietokoneeksi. Se ei tarvitse sähköverkkoa toimiakseen ja pystyy kytkeytymään internetiin ilman investointeja laajakaistayhteyksiin.
    Kone ei ole utopiaa. Suunnitelmat ovat valmiit ja tuotanto alkaa tänä vuonna.
    YK:n ja useiden IT-alan yritysten, muun muassa Googlen, tukeman hankkeen tavoitteena on saada ilmaiseksi kannettava tietokone internet-yhteydellä jokaisen maailman vähäosaisen lapsen käteen. Jos surkeilta sattumilta vältytään, vuonna 2007 vähintään viisi miljoonaa lasta liittyy internetiin oppimaan, luomaan yhteyksiä ja seuraamaan maailman menoa. Ensimmäisenä koneita jaetaan Brasiliassa ja Thaimaassa.

MIT:n kannettavassa on monta vallankumouksellista tekijää, eikä niistä pienin ole laitteen sadan dollarin hinta. Virtaa koneeseen saa missä tahansa sen kyljestä löytyvää kampea kiertämällä. Päälle kytkettyinä laitteet kommunikoivat keskenään, jolloin yhden internetyhteyden kautta kaikki muutkin pääsevät nettiin. Kone toimii myös TV:nä ja digitaalisena kirjana – ja lasten käsissä epäilemättä myös pelilaitteena ja chat-alustana.
    Mutta mihin ihmeeseen rutiköyhien kehitysmaiden lapset oikein tarvitsevat huipputehokasta kannettavaa, kun vedestäkin on monesti pulaa?
    ”Sadan dollarin kannettava tuo köyhien lasten elämään monia asioita, jotka siitä ovat aiemmin puuttuneet: tietokoneen, oppikirjat, piirustusvälineet, kartat ja elokuvat. Kannettavan avulla lapset voivat oppia itsenäisesti asioita maailmasta ja itsestään”, hankkeen isänä tunnettu internet- guru Nicholas Negroponte sanoo.
    Myös YK:n pääsihteeri Kofi Annan on ylistänyt laitetta, joka on ”liikuttava esimerkki globaalista solidaarisuudesta ja yhteiskuntavastuusta”.

Soraääniäkin löytyy.
Monet ovat ihmetelleet, kuinka laite todella liitetään verkkoon paikoissa, joissa ei ole edes puhelinta. Lisäksi on pelätty mustan pörssin kauppaa: köyhissä kehitysmaissa koneet päätyvät helposti aivan muiden kuin lasten käsiin.
    Myös hankkeen teknologiauskoisuutta on arvosteltu.
    ”Sadan euron kannettava perustuu ajatukseen, että kehitysongelmiin olisi olemassa teknologinen ratkaisu”, laitteen julkistamisessa mukana ollut globaalin e-oppimisen Unesco-professori Tapio Varis sanoo.
    ”Pelkkä teknologia ei riitä, vaan ongelmissa on kyse enemmänkin ihmisten omasta asenneilmastosta, halusta olojen parantamiseen.”
    Variksen mielestä lapsille jaettavat kannettavat luovat ongelmista huolimatta mahdollisuuksia muutokseen.
    ”Se, että lapset ja heidän vanhempansa pääsevät todellisen tiedon lähteille ja näkevät miten asiat ovat muualla, voi saada joukot liikkeelle ja vaatimaan muutosta. Teknologiselta pohjalta voi nousta todellinen sosiaalinen muutosvoima.”

Jussi Pullinen
laptop.media.mit.edu