27. tammikuuta 2006
Teksti:

Suomi pitää itseään hyvinvointivaltiona. Nyt itsensä hyvinvoivaksi kokevat ihmiset pelkäävät auvoisen elämänsä heikkenemistä. Monella alalla työpaikat ovat siirtyneet Suomesta halvempiin maihin. Sitä moni ei tule ajatelleeksi, että Kiinan ja Itä-Euroopan talouden piristyminen on kasvattanut suomalaista vientiä uusille alueille.
    Vihollinen vaanii kuitenkin Kiinaa lähempänä. Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma on MTV3:n nettikolumnissa 16.12.2005 vaatinut uusia otteita harmaan talouden torjuntaan.
    ”On arvioitu, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden vuotuinen määrä rahassa mitattuna olisi noin viisi miljardia euroa. Keskeinen osa harmaata taloutta on ulkomaisen työvoiman käyttöön liittyvät väärinkäytökset”, kirjoittaa Heinäluoma.

Harmaan talouden ja laittoman ulkomaisen työvoiman torjuntaan on yksi keino ylitse muiden. Pitäisi kehittää geeni, joka veisi ihmiseltä ruokahalun ja mielenkiinnon elämänsä kehittämiseen. Tätä geeniä tulisi jakaa rajatarkastuspisteillä, suurlähetystöissä, ulosottovirastoissa, työvoimatoimistoissa ja kaikkialla, missä potentiaalisia hyvinvoinnin vihollisia liikkuu.
    Harmaan talouden ongelma ei ole niin yksioikoinen kuin yleensä annetaan ymmärtää.
    Kun pienikin luottotietomerkintä saattaa pilata elämän neljäksi vuodeksi, kenessä olisi ryhtiä välttää harmaata työntekoa, jos sillä saatu lisätulo estäisi velkomistuomion? Miten pidetään kaidalla tiellä yrittäjä, jonka toiminnasta poliisi on varoittanut lehtien palstoilla ennen kuin syytöksiä väärinkäytöksistä on edes ehditty kertoa hänelle itselleen? Kun laki sallii verottajan ajaa konkurssiin minkä tahansa osakeyhtiön ilman, että veropäätösten laillisuutta koskaan tutkitaan, kuka lähtee paimentamaan koko omaisuutensa menettänyttä yrittäjää kohti laillisen toimeentulon auvoisia apajia?

Entä se laiton ulkomainen työvoima?
    Kiina-ilmiö toimii myös toisinpäin. Suomessa voi siivoojana ansaita viisinkertaisesti sen, mitä Kiinassa tai Afrikan maissa yliopiston professorille tai erikoislääkärille jää käteen. Rahasumma, jonka Suomen lailliset ja laittomat maahanmuuttajat lähettävät sukulaisilleen kotimaahan, lienee jo huomattavasti suurempi kuin Suomen valtion kehitys- ja lähialueyhteistyöbudjetti. Näillä rahoilla on kustannettu monien nuorten opinnot, talojen rakentamiset ja sairaiden hoidot.
    Oleskeluluvan saaminen kestää kauan ja on epävarmaa. Lupakäytännön löysääminen herättäisi omissa työttömissämme pahaa verta. Mistä löytyisi keino, joka hillitsee haluja pyrkiä tänne töihin?
    Eurooppa on välttynyt perinteiseltä sodalta jo 60 vuotta. Sen sijaan taistellaan lakituvissa, karkotussäilöissä ja työmailla, ja jälki on julmaa. Sota hyvinvoinnin puolesta kaipaa uudenlaista rauhanliikettä.

Ville Hoikkala
ville.hoikkala@holdmep.fi
Kirjoittaja on Keravalla asuva kristillisdemokraatti lakimiesyrittäjä ja ihmisoikeusaktiivi.